lauantai 24. kesäkuuta 2017

Juhannuspäivä - ja blogini on 3-vuotias!

Kolme vuotta sitten aloittelin tämän touhun. Se juhannuspäivä oli silloin tiistaina. Aloitukseni oli melkoisen lyhyt - ja kuvaton. Aika hyvin uumoiluni blogini aiheista on pitänyt paikkansa. Tästä näet sepustukseni silloin: Nyt se tapahtui.

Hiukan kitukasvuinen on tämä kolmivuotias. Lukijoita ei ole kovin paljon, mutta toisaalta, on niitä, jotka lukevat, olematta lukijoiksi kirjautuneena. On ollut hienoa huomata, että monet siis ovat lukeneet ja viitsineet  kommentoida juttujani tänä aikana. 

Siitä ISO KIITOS TEILLE! 
 Tässä saatte metsäiseen tapaan kauniit pihlajankukat:)



Mikä on sitten blogini (ja blogieni) tulevaisuus... jää nähtäväksi. Tykkään kyllä juttuja kirjoittaa näin aamusella, toisten nukkuessa vielä, kuten tätäkin kirjoittaessa teen. Toisaalta koen, että minulla on vähän puhti poissa ja toistan vain itseäni. Nykyään vieläpä monet seuraavat asioita facebookissa ja monissa muissa samantapaisissa, joissa en itse ole mukana, joten olen ikäänkuin jälkijunassa koko ajan. Mutta toisaalta, eipähän tuo haitanne, jos itsellä piisaa kiinnostusta juttuja tehdä ja toisilla lukea niitä. Voihan se olla, etten osaisi olla aamuisin ilman tätä touhua vielä.

 Ja nyt seuraakin kuvakavalkadi lähipäivien ajalta... 
ainakin kuvien laiton olen tänä aikana oppinut:) 


 Allaolevassa viehätti tuo valo noissa lehdissä.


Seuraava onkin...


 ...kaupunkilaiskuva Joensuusta. 
"Mäkkärin" pihassa  kuvasin pensaita. Olisiko tuo Norjanangervo? 
Jotain tuollaista meillä oli aikanaan Luvialla tönömme pihassa ja tykkäsin siitä.

 Kuvauskohteeksi riittää joskus vesipisara haavanlehdellä.



 Yksi iltaotos ikkunasta. Lintukirjasta katsoimme tuolle pitkänokalle sopivan nimenkin, 
mutta enhän minä sitä nyt enää muista.



Yksi  pihapihlajista. Tässä kiviaidanteessa niitä sisiliskoja oli viime kesänä  paljon.



Tämä ns. ensimmäisestä mäestä. Kovin on risaiset lehdet.



Metsätähdistä sanoi yksi neitokainenkin tykkäävänsä:)



 Ei ne kivetkään aina harmaita ole...



Siinä olisi polku...


...jolle mieluusti olisi muina vuosina mennyt
 ja muutenkin metsässä kulkemista oikein odottanut.
 Nyt ei huvita.
Totuttelen ajatukseen, että nyt täälläkin voi saada punkin niskaansa mistä tahansa...


 Kaukana häämöttävät vaarat.
Mielimaisemaani.



 Näistä tykkään...
vaikka moni näitä inhoaa.




 Itselleni ovat inhokkeja kaikenlaiset ötökät...
mutta otin kuvan tästä silti.

 Vesipisaran ja ötökän yhteiskuva.







Hyvää juhannusaikaa sinulle!
T: Metsäntyttö

20 kommenttia:

  1. Onnea 3-vuotiaalle blogille. Täällä blogimaailmassa(kin) vuodet kuluvat vinhaan..:)
    Ihania kuvia ja hieno ja erikoinen tuo lintu!
    Hyvää juhannusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Niin ne vuodet tosiaan vinhaan kuluvat. Katsoin nyt uudestaan lintukirjaa, ja mietin, että olisikohan se ollut lehtokurppa? Sillä ainakin on pitkä suora nokka ja samanlaiset parit viivat päässä ja väritys muutenkin samanoloinen. Hyvät juhannukset sinnekin:)

      Poista
  2. Kyllä tuo pensas Norjanangervolta näyttää, meillä kasvaa yksi sellainen pihassa. Onnea minultakin blogillesi, kiva on sitä lueskella :) Oma blogini taitaa olla jo 7-vuotias, en tarkkaan muista, enkä jaksa nyt tarkistaa, mutta sinne päin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Oikeinpa näköjään muistelin tuon pensaan nimenkin sitten. Kyllä tuntuu, että tämä kolme vuotta on mennyt kovin nopeasti. Sulla onkin blogilla enemmän kuin toinen mokoma ikää lisää:)

      Poista
  3. Onnea 3-vuotiaalle blogillesi. Blogissasi on aina mukava käydä. Norjanangervolta näyttää tuo pensas, sen kukinta on kyllä kaunista. Hieno on tuo kiviaita. - Hyvää juhannuksen jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Kun asuimme Luvialla, meillä oli siellä pieni talo. Sen pihassa oli tuota Norjanangervoa ja tykkäsin siitä. Hyvää juhannuksenjatkoa sinnekin!

      Poista
  4. Ihanat kuvat! Onnea 3-vuotiaalle blogillesi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Sellaisia lähipäivien napsuja olivat. Joskus löytää melkein pihastakin jotain mielenkiintoista.

      Poista
  5. Kauniita kuvia. Onnea 3-vuotiaalle blogillesi.Minulla on ollut blogi vuodesta 2008 asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Sinun blogillasi onkin sitten ensi vuonna jo täyden kymmenen juhla!

      Poista
  6. Hienot kuvat, onnittelut 3 vuodesta, mun blogi on ollut vuodesta 2009
    t.pike

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Sullakaan ei ole enää kovin pitkä matka täyden kymmenen juhlavuoteen!

      Poista
  7. Paljon onnea 3-vuotiaalle! Kiitos mukavista jutuista ja kuvista joita on saanut täältä lukea ja katsella. Ihana kuvakavalkadi nytkin :)
    Minäkin olen jälkijunassa, kun en koskaan liittynyt facebookiin (ja nyt se on kuulemma jo liian myöhäistä nuorison mukaan) tai instagramiin ja mitä kaikkia niitä onkin. Bloggaaminen on kuitenkin mukavan hidastempoista, jos niin haluaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Onpa mukava lukea, että siellä jälkijunassa on kanssani muitakin. Kaikkia niitä uusia juttuja tuntuu olevan kuin sieniä sateella...

      Poista
  8. Onnea 3-vuotiaalle.:) Upeat kuvat olet jälleen napannut, tätä on ilo lukea ja katsella. Pääsee "kylään" teille blogin välityksellä. Oikein hyvää juhannusta myös teidän perheelle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) On se tälläinen "kyläily"mahdollisuus ihan hauska. Ajattele, jos tässäkin oltais vielä kirjeitten varassa... Hyvät juhannuksenjatkot sinnekin!

      Poista
  9. Lämpimät onnittelut blogisynttäreiden johdosta! <3

    VastaaPoista
  10. Onpa kauniita ja tunnelmallisia luontokuvia! Paljon onnea 3-vuotiaalle! Nyt minäkin vasta huomasin tämänkin postauksesi. Juhannuksena en ehtinyt juuri käydä netissä. Siunausta bloggaamiseesi tästä eteenkinpäin ja toivotaan uutta puhtia! Itse olen ajatellut jättää osan blogeistani vähän taka-alalle ja keskittyä näihin kahteen Vanha Virsi-blogiini. Ei sitä kaikkea jaksa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Kyllä se niin tahtoo olla, että jos blogeja useampi on, niin jotkut niistä jää väkisinkin vähän taka-alalle, kuten minullakin. Siltikään en ole vielä osannut oikein heittää niitä täysin sikseenkään. Joten olkootpa vain edelleenkin olemassa nekin. Jospa niihin hiljaisempiinkin välillä jotain tulee. Niin sitä vaan tähänkin aina välillä joku jutunjuuri löytyy, vaikka välillä ajattelee, ettei mitään ole:)

      Poista