Kyydissä... pelkääjän paikalla?

Yhä uudestaan ja uudestaan sitä löytää itsensä tilanteista ja ajatuksista, jolloin on ns. "pelkääjän paikalla". Ja mitä se sanonta sitten sisällään pitää? Sitähän se, että pelkää olla jonkun kyydissä,  kun vauhti ja mutkat tuntuu liian hurjilta. Mutta entäs kun "rallikuskina" onkin Jeesus?!

(ajatuksia omiin pelkoihini. Eilen kirjoitettua yllä, tänään jatkoa alla) 

Hän on huippukuski, ei ole ketään suurempaa Mestaria siinä lajissa. Hän on voittanut kaikki mestaruudet, on lajinsa suurin Kuningas. Kruunattu, suvereeni. Ja tällaisen kyydissä pelkäämme...?!? 

Mutta ei tämä suurmies silti soimaa meitä. Huolii kyytiin kuitenkin. Siinäkin hän osoittaa suuruutensa, että hän osaa ottaa pelkäävät kyytiläisensä huomioon; puhua rauhoittavasti lempeällä äänellä ja valaa luottamusta Häneen. Ja jos pelkkä puhe ei vielä saa loppumaan tärinäämme pelosta, hänen kosketuksensa, joka on lämmin ja rauhoittava, tekee sen varmasti. Hän sanoo:  Älä pelkää. Minä olen kanssasi! Minä rakastan sinua ja huolehdin sinusta.

Alkuyön sumua eiliseltä.

(Itselläni alkoi taas tänä aamuna pelot nousta pintaan,  kun rupesin korva-asioitani miettimään.  Mutta tuonne toisen blogini puolelle muistiin kirjoittamani jakeet muistuttivat minua siitä, että luottaisin... Luottamuksessa on voimaa.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2023/05/etta-luottaisin.html

Siunausta ja iloa sekä valoa päivääsi☀️

Aamulla lammen rannalla

Tänä aamuna kahden tyttären kanssa. Tämä oli yhden toiveesta ihan. Ei tarvi metsän puolelle tieltä mennä kovinkaan montaa askelta, kun on jo kuin eri maailmassa. Tässäkin kuitenkin valtatie ihan vieressä, mutta mitäs se siellä toisella rannalla haittaa🌲

Pihlajan ja suopursun kukat muistuttavat toisiaan!

Aika samankaltaisia ovat, vaikka toisen kasvupaikka on puussa, toisen soisessa maassa.

Joku päivä sitten niitä ajankulukseni sihtailin. Ja samalla noita suovilloja, jotka aiempina päivinä ollut sade oli saanut vähän surkean näköiseksi. Harmittaa etten saanut niistä kuvaa niiden kauneimmillaan ollessa.

Ja vielä takaisin suopursuihin ja pihlajan kukkiin...

Rotkon pohjalla

Eilen kävimme isännän kanssa tuolla rotkon pohjalla. Siellähän on suota, mutta myös aivan toisenlaista tunnelmaa. Harvakseltaan siellä tulee käytyä. Siellä tulee helposti tunne, varsinkin niissä  hämyisimmissä osissa, että toivottavasti täällä ei ole karhuja...  Aloitetaan kuitenkin valoisammasta päästä. Tervetuloa kierroksellemme rotkon pohjalle!

Nyt ollaan jo pohjalla... 

Ollaan nyt lähdetty liikkeelle avoimemmasta päästä, mutta kohta aletaan suunnistaa rotkon toista laitaa ihan toisenlaisille näkymille. Eteenpäin siis tuonne oikealla laidalle...

Yllä näkyy olevan jonkun työmaa...

Alla sammaleen "kukkia", tai miksi niitä pitäisi nimittää?

Nyt alkaa lähestyä ne hämärämmät paikat. Ne, joita itsekään ei usein tule ajatelleeksi, vaikka hyvin erilaisia alueita tällä meidän pläntillämme on. Eilen siitä juuri siellä kävellessä puhuttiin.

Näillä main isännän perässä kävellessä minulla jo vesi lotisi toisen saappaan sisällä,

kun saappaat eivät olleet aivan ehjät.

Keihästetty lehti. Kortteen toimesta tehtynä.

Ja nyt sitten ne hämärimmät ja tunnelmaltaan hyvin jännät paikat, joissa melkoisen harvoin käydään. 

Tuossa tummuudessa on kuusten takana kalliota joka nousee rotkosta ylös naapurin vaaralle.

Me emme nyt lähteneet "naapuriin" kapuamaan, vaan talsimme suon reunaa. 

Täällä oli helpompi kulkea. Oli tukevampaa jalkojen alla ja reittikin selvempi, koska isäntä on joskus raivannut esteitä tieltä, mutta sillätavoin, että tunnelma säilyy.

Vielä nappasin kuviin kuivahtaneen kortteen.

Oliko hengästyttävä, turhan pitkä kierros?

Vaikea valita mitä ottaa, mitä jättää...

Mutta mukavaa syyspäivää itsekullekin!

 

Lihansyöjäkasvi suolta - joku kihokki

Tämä päätyi nyt itse saaliiksi sille, jonka tavoitteena olisi kasvio saada aikaan. Lihansyöjäkasveja saa ostaa kaupastakin. Ne ovat hieman erilaisia.  Sellaisen näinkin juuri joitakin päiviä sitten. Sillä oli vähemmän karvainen "suu", jonka se aika äkkiä "napsautti" kiinni, kun sinne loukkuun pienen ruoanmurenan tipautti. Ehkä tämä suolta tuotu, saaliina oleva saalistaja, toimii toisin. Ainakaan se ei näkyvästi reagoinut mitenkään, kun sitä vähän tikulla tökin. Tai sitten se oli järkyttynyt toimintakyvyttömäksi siitä, kun riistettiin kasvupaikaltaan. Mutta jos se onkin niin, että tämän saaliiksi eksyneet juuttuvat kiinni tähän. Enpä ole perehtynyt  asiaan.  Mutta näitä oli suolla yllättävän paljon. Ensiksi niitä ei huomannut ollenkaan. Mutta kun tarkemmin katseli, niin huomasi niitä kyllä. Olivat yllättävän pieniä.