Niin sen sitten piti näköjään olla, osallisuus ihmisen juuriinkin piti olla.
Kenestä tästä nyt puhutaan? Jeesuksesta, joka oli Jumalan Poika, uskoo sitä ihminen tai ei.
Hänellä täytyi kai olla myös ihmisen juuret ihmisenä ollessaan, jotta hän kykeni täysin ihmisenä elämään. Mutta ilman synnin tarttumista häneen. Vaikuttiko siinä kestävyytenä ne jumalliset juuret? Varmastikin, sillä hänen alkunsa oli täysin jumalallinen.
Ihmisenä olla synnitön, virheetön... vaikea paikka. Mahdoton meille kenellekään muulle. Jeesus oli! Silti jotkut olivat sitä mieltä, että hän oli kaikkea muuta kuin täydellinen... Sopimaton oli heidän mielestään, kun ei sopinut heidän ajatuksiinsa ja "viisauteensa".
Vanhassa liitossa (Mooseksen aikaan) erämaavaelluksen aikaan Jumala antoi Moosekselle ohjeita mm. syntiuhrien suorittamisesta. Ne olivat esikuva Jumalan suunnitelmasta, jonka hän myöhemmin toteuttaisi. Molemmissa tarvittiin syntejä sovittamaan jokin virheetön: vanhassa liitossa se oli täydellisen virheetön uhrikaritsa. Siinä ei saanut olla pienintäkään moitteen sijaa. Uudessa liitossa, siinä Jumalan varsinaisessa suunnitelmassa, tarvittiin myös virheetön "uhrikaritsa" sovittamaan ihmisten synnit. Kaikki ihmisten synnit annettiin tämän sijaiskärsijänä, sovittajana, olevan uhrikaritsan kannettavaksi. Se uhrikaritsa, se virheetön sovittajamme, meidän kaikkien - oli Jeesus; Jumalan oma poika, ihmisen sukua myös oleva...
Jospa me ihmiset käsittäisimme minkä lahjan, minkä armahduksen, olemme saaneet! Menköön se siihen "kaaliimme" eli meidän järkeemme, käsityskykyymme, että meidän ei tarvitse omalla hyvyydellämme yrittää syntejämme maksaa! Se on turhaa vaivannäköä. Ne on jo maksettu, aikaa sitten! Mutta voisimme ottaa sen lahjan vastaan kylläkin... Ottamaton lahja ei kyllä mitään hyödytä, jos pakettia ei ota edes näppeihinsä, eikä sitä avaa...
Se kai ihmistä tökkii ajatuksena, että se mitä lahjana tarjotaan, olisikin joku vaatimus, että pitäisi itse itsensä muuttaa. Emme me siihen kykene. Se annetaan. Rakkaus sulattaa kyllä vaikka minkä jään. Enkä nyt puhu ihmisten välisestä rakkaudesta, vaan siitä, että Jumala - josta mekin olemme alkumme saaneet luotuina, on rakastanut meitä niin paljon, että katsoi meidät pelastamisen arvoisiksi; vaikka usein emme edes itse pidä itseämme minkään arvoisena.
"Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana." Miika 5:1 KR92
" 'sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: "Sillä me olemme myös hänen sukuansa'." Apostolien teot 17:28
"Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne tähden." Efesolaiskirje 2:1 KR92
"Tätä pelastusta ovat profeetat etsineet ja tutkineet. He ovat ennustaneet ja puhuneet teidän osaksenne tulevasta armosta, ja tutkineet, mihin ja millaiseen aikaan heissä vaikuttava Kristuksen Henki viittasi todistaessaan Kristuksen kärsimyksistä ja niitä seuraavasta kirkkaudesta. Heille ilmaistiin, etteivät he palvelleet itseään vaan teitä puhuessaan siitä, minkä teille nyt ovat julistaneet ne, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Henngessä ovat tuoneet teille evankeliumin. Tähän pelastukseen haluavat enkelitkin päästä luomaan edes silmäyksen." 1. Pietarin kirje 1:10-13 KR92
---
Tulipa pitkät kirjoittelut... Mutta kun oli paljon rauhallista aikaa tällaiseen puuhaan. Pyykkikine pyörii kuitenkin jo. Ja nyt otan ☕
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti