Joku ihan mitättömän näköinen...

Silmäni osuivat muutama päivä sitten mitättömältä näyttävään kasviin...  - Mutta mitkä yksityiskohdat siinä onkaan, kun sen tarkemmin näkee! Kuvakaappauksena osa alempana olevasta kuvasta.

Yritin kuvahaulla etsiä, että mikä tuo olisi. Kasvien tuntemuksenihan on ihan olematonta. Piipot tuli hakutuloksiin. Kenties joku niistä on?

---

Tämä jutunpoikanen on ollut jo ikäänkuin lähtökuopissa odottelemassa muutaman päivän jotain.  Mutta kun tänään löysin senkin mahdollisuuden, että sain kuvaan tekstiäkin, niin lähetänpä jutun matkaan nyt.  

Olisi kiva voida tehdä joistakin kuvista "kortteja" tähän tyyliin, mutta en osaa käyttää mitään kunnon systeemejä, joilla sellaista voisi kätevästi tehdä. Nämä laitehommat kun eivät ole oikein hanskassa. Tämänkin teko oli melkoisen vaivaista ja rajoitettua, kun käytin vain sitä, jolla hiukan voi kännykän kuviin vaikuttaa. Mutta ei voinut mitenkään vaikuttaa edes siihen, mihin kohtaan teksti asettuu. Näköjään aina keskelle. No, tässä se ihan sopikin. 

Elokuvavinkki: Kristityn vaellus

Animaatioelokuva perustuen John Bunyanin kuuluisaan vanhaan  kirjaan Kristityn vaellus. Kesto 110 min.

https://www.tv7.fi/arkki/pyhiinvaeltaja_p80161/ 

Tämä oli hyvä! Maltoin katsoa elokuvan jopa kännykän pieneltä näytöltä, pätkissä tosin, kun isompi kone oli muuten varattuna. Meillä on itsellä lapsille tehty kirja Kristityn vaelluksesta, joka on tosi hyvä, erittäin hyvin kuvitettu ja kerrottu, ja on hyvä tiivistelmä varsinaisesta kirjasta, niin tämä elokuva oli omassa sarjassaan mielestäni sitä vastaava. Katselin elokuvan muutama päivä sitten.

Tänä aamuna tämä asia tuli mieleen muutamasta  lukupoiminnasta, toi mieleen sen Kristityn matkanteon:

Martti Simojoki/Päivän sana 29.5: "Kaikki elämän tien matkamiehet ovat saaneet kuljettaa tuota haluttomuutta matkakumppaninansa."  

Martti Luther/Mannaa Jumalan lapsille: "Samoin... vain ne lankeavat, jotka jo seisovat... myös vain ne nousevat, jotka ovat langenneet ja kaatuneet, siis kaikki armoa janoavat..."

Raamattu -92/Room. 11:11, Joh. 15:26:

"Kysyn siis: eivät kai juutalaiset sen vuoksi kompastuneet, että he  jäisivät maahan makaamaan?..."

Jeesus sanoi: "Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta." 

Tällä jutulla on myös "matkaparinsa" ja sen näkee tästä:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/05/niinpa-siis-jotain-kristityn.html

Laskeutuminen ojanotkoon

Tämän aamun - aamupäivän piirros. Kävelin aamulla ja kävin ojalla asti. Sitä katsellessa tuli mieleen taas se kauan aikomani, eli piirtää kuvitelma siitä, millaista olisi voinut joskus olla... Synkkää kuusikkoa ympärillä, kivikkoista rinnettä laskeuduttava alas joelle, (joissain vanhoissa kartoissa joen nimellä, nyt oja) - ja sitten mietittävä, kuinka vuolas virta ylitetään tällä kertaa.

Kuvastani tuli kyllä enempi ehkä nykyisyyden ja kaukaisen välimaastoa... Sillä tuossahan näyttäisi olevan melkein tie. Mutta silta kyllä puuttuu. Ja isompia puita näyttäisi olevan.

Nykyään tuo kohta on ihan "lempeä" paikka, verrattuna siihen, mitä oletan sen joskus olleen. Vuosia sitten kävimme eräällä paikalla, jos laskeuduttiin pelottavan tuntuiseen notkoon synkkien kuusten kasvaessa ympärillä. Se varmaan on antanut osviittaa kuvitella tätäkin paikkaa.

Mutta tällaista täällä, Pykäläkorvessa, oli tänään, kamerallakin kuvattuna.

Siipi tiellä...

Tänä aamuna lähdin kävelemään taas. Eilen en viitsinyt, ja kukaties sekin teki osaltaan, että olinkin niin nuutunut. Mutta nyt tänä aamuna kävellessäni osui silmäni tuohon siipeen.

Varmaan moni muistaa sen laulun: "Oi Jumala siipeni murtuneet, ota käsiisi ihmeellisiin..." 

No me ihmisethän niistä sanoista mieleen tulee, niinkuin tarkoitettukin on. On meitä siivet repaleisina, ja sitten ehkä niinkin, että ne siivet tuntuu olevan kokonaan poissa. "Tuskin henkeäkään enää", sanoi joku. (Näkyi olleen Daniel, kun etsin; Daniel 10:17.) 

Siinä laulunsanoissakin oli jotain senkaltaista. Oli lennetty niin kauas, että oltiin eksyksissä. Ja viimeisen taivaan rajalla, kuoleman rajalla, vain vapistaan hiljaa - ja rukoillaan... 

Vielä siinäkin on toivoa - vaikka ei mitään enää näy - mutta rukoillaan kuitenkin... Miksi rukoilisikaan, jos ei ole toivosta edes pienenpientä kipinää? Mielestäni rukoileminen osoittaa sen, että pieni toivonkipinä on! Ja Jumala voi sytyttää sen kipinän isommaksi liekiksi vielä.  Toivoa siis on - kun Jumala on paikalla.

Emme tiedä, mitä hän tekee. Se on hänen asiansa, mutta hänellä on voima aivan kaikkeen, mitä hän hyväksi näkee tehdä. 

Hän mielellään kuulee rukouksemme. Ei se ole hänen häiritsemistään, kuten joskus oma mieli voi väittää. Hänhän on siis Isä, joka aina tahtoo lapselleen vain parasta.

Haaveista

Lienetkö jo huomannut uutisista juttua, jossa nainen oli rakennuttanut miehelleen 50 v. syntymäpäivälahjaksi jotain vähän erikoisempaa: pienen kivikirkon! Kyllä minullekin sellainen pihapiiriin kelpaisi.

https://yle.fi/uutiset/3-12457481 

Nyt se pihapiiri oli myynnissä.

Juttu pisti minussa liikkeelle monenmoista mietettä omista haaveista, kateuden tuntojakin, koska kokee ettei ole itse saanut niin haaveitaan toteutella. Kirjoitin vihkooni ajatuksiani. Totesin myös siinä, että ollaan mekin jotain saatu, kun ollaan isännän kanssa saatu toisemme, ollaan saatu lapsemme ja kotimme, ym. Mutta silti on joitain asioita, joita ollaan haaveiltu, mutta haaveet eivät ole osoittaneet toteutumisen merkkejä. Kun olin muutaman jutun  vihkoon listannut, lopetin. 

Sitten jatkoin hetken päästä kirjoittamista haaveisiin liittyen, mutta vähän eri katselukulmasta, kun kerran jotain mietettä mieleeni tuli:

"Eikö Aabrahamkin sanonut:  "Et ole antanut..."

Hänkin siis ihmetteli ja kyseli. Hänelle tosin oli luvattukin. Ja hän myös sai. Mutta odottaa hän sai ns. yli ajan, jolloin kaikki inhimillinen toivo oli jo mennyt. Ja oli jo ehditty ruveta inhimillisiin ratkaisuihin, jotka eivät kuitenkaan olleet se lupauksen täyttymys. Jumalalla oli sitä varten varattuna jotain muuta - ihmeellisempää!"

Tämmöisiä mietteitä yhden uutisjutun katsominen synnytti. Nämä olisi kai paremmin olleet omiaan toisen blogini puolelle*, mutta kun olin sinne jo  tänä aamuna kirjoittanut... eikä elämää ja uskoa Jeesukseen voi muutenkaan erottaa toisistaan.

Ja vielä pieni huvittava yksityiskohta liittyen siihen uutiseen, 50 v. lahjana aikanaan annettuun. Mitäpä minä annoin miehelleni lahjaksi mainitunlaisena juhlapäivänä jo aika kauan sitten? Olin kirjonut kahteen pyyhkeeseen hänen nimikirjaimensa... Melko kauan ne oli meillä ns. niitä parempia pyyhkeitä, mutta sattuneesta syystä eivät ne enää näytä siltä:) Olemassa kyllä vielä ovat nekin, ja käytössäkin. 

Ja tästä näkee halutessasn sen toisen blogini jutunkin. Saman pöydän ympärillä  kuva nappaistu, ja aihe syntynyt, kuin pöydän äärellä olevan tuolin selkämykselle tuon pyyhkeen nyt laitoin:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/05/kimalteleva-ovi-ja-muita-paikkoja.html

Metsässä viihtyjät

Huuhailin ajankulukseni katselemassa mitä TV7:llä olisi tarjolla. Osuipa silmiin sitten metsäinen kuva, ja siinä erään miehen - metsässä viihtyvän - haastattelu hänen elämästään. Kesto 20 min. Tekstityskin on.

https://www.tv7.fi/arkki/kulmakivi/raine-pitkonen-elaman-pitkospuilla_p83703/

No vielä jatkoin, että mitähän muita haastateltavia siinä samassa sarjassa olisi. Nyt löytyi nainen, jonka osuuden nimikin jo vetosi minuun - ja sen metsäisen kuvan kera taas. Hän kertoo itse elämästään puolen tunnin ajan. Tekstitetty on tämäkin, joten vaikka äänettä voi näitä tarvittaessa katsoa.

https://www.tv7.fi/arkki/kulmakivi/metsatytto-taiteilijan-tie-ahdistuksesta-iloon_p59228/ 

Kirja, kaavat, liina ja taulu

Kirjassa nimi ja kaunis kansi vetivät ensin puoleensa.  Ja tutkittuani kirjan sisältöä, totesin senkin niin kiinnostavaksi, että se kannattaisi ottaa mukaan. Kevään Kristus, Osmo Visuri, WSOY, 1967.

"Tunnemme jokainen vuodenaikojen vaikutuksen mielialoihimme. Luonnonolosuhteet ovat syvästi vaikuttaneet ihmiskunnan historiaan. Voisimmeko tulkita myös Raamatun sisältöä Pyhän maan luonnonilmiöiden mukaan.  ... Jeesuksen kotiseutu, hänen lapsuuden maisemansa Galileassa... Jeesuksen koko toiminta keskittyi kevääseen, siitä teoksen nimi: Kevään Kristus." Näin kirjan takakannessa. 

Kaavat... En varsinaisesti olisi tarvinnut yhtään lisää, mutta näköjään nämä kaikki tänäänkin mukaan lähteneet jutut olivat sellaisia, että niitä minun on vaikea vastustaa. Niinpä siis kaavatkin lähti mukaan. Voin ainakin kuvitella joskus tekeväni näistä jotain.

Liina. Niitäkään en tarvitse yhtään lisää, koska niitä minulla on ennestään jo kotoani saatuna, mutta myös muista lähteistä; kuten isännänkin suvulta. Hypistelin ihaillen enempiäkin, mutta otin lopulta vain tämän yhden. Ja siitä minulla on ainakin valmiina aikomus: Ukrainan kirjottujen paitojen päivästä innostuneena ajattelin käyttää tuon - jo vähän kärsineen liinan, sellaiseen puseroprojektiin. 

Taulu. Ihastuin kuvaan. Minulle se saa edustaa vaikkapa Pomarkkua, peltoineen ja kirkkoineen. Ja vanhaa maalaismaisemaa muutoinkin. Ja vaikkapa niitä sukujenikin vanhoja asuinsijoja, jotka ovat jääneet minulle vieraiksi. Taulu on jo  vanha, vuodelta 1956. 

---

Nämä oli Fidasta tänään. Siellä oli kaikki -50 , jota emme tienneet ennenkuin vasta sinne mennessämme. Nämä kaikki neljä ostosta maksoivat siis yhteensä vain 2,80! 

Sehän oli ihan kesäinen näkymä

Illalla nukkumaan mennessä ihmettelin, että mitä kummallisia pilviä ikkunasta näkyy. Kun kohotin nuppini tyynyltä, tajusin, etteiväthän ne mitään pilviä lainkaan ole; koivut vain sellaisina nyt näkyy. Oksistoon tullut vähän täytettä...:) No, aamulla saman ikkunan näkymät on sitä, että ihanan sininen taivas, pilviä kuin pumpulipalleroita, ja sitä vasten hento koivujen viherreys... Olin niin innostunut näkemästäni, että kaivoin vesivärit esiin. Ainakin yritin, vaikka kuvaan en saanut sitä keveyttä, jota tavoittelin. Voihan sitä kenties uudestaankin yrittää vielä, katsotaan. Mutta tässä nyt tämä. Kuva on tuossa vielä osittain märkä. Kartonki kuivuu hitaasti.

Olisin halunnut taivaan väriksi tuon oikealla näkyvän vaalean sinisen. Mutta noilla vesiväreillä se ei onnistunut tuohon "paperiin", joka on jälkeen pakkauskartonkia. Piti käyttää peittävämpiä peitevärejä, joissa värivaihtoehdot on aika niukat, eikä ne omat sekoittelut aina tule juuri sellaisiksi kuin itse haluaisi.

Vesivärien kanssa saa tottua siihen, että ne voi elää piirustuspaperilla ihan omaa elämäänsä, eivätkä tottele sudinheiluttajan toiveita. Helpottaa tietysti jos opettelee tuntemaan niiden - ja paperin -"käyttäytymissääntöjä". Mutta aina riittää varmaan ns. "säätämistä"🙂

Nuo koivut ne oli illalla minun silmissäni ja aamulla myös. Tämä kuva on keittiön ikkunasta otettu. Pilvet ovat näköjään purjehtineet muualle. 

---

Ja kun niitä piirustustarvikkeita pöyhin, löysin siitä kasasta yhden puuväreillä huhtikuun alkupuolella tekemäni kuvan, jossa myös oli pilvi. En vissiin ollut silloinkaan tyytyväinen  kuvaan, mutta nyt laitoin sen toiseen blogiini. Tästä näet halutessasi senkin:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/05/mita-te-siina-seisotte-katselemassa.html 

Ihmeellisiä asioita tapahtuu yhä!

Jutun alussa on suomalainen mies, hänen vaimonsa ja Krimillä asunut anoppi... Tuli sota Ukrainaan ja anoppi oli jo sitä ennen sairastunut vakavasti. Hän ei sietänyt kuulla mitään uskonasioihin viittaavaakaan... Mutta viikkojen kuluessa jokin muuttui.

https://www.ristinvoitto.fi/elama/nakokulma_hengellisen_sanoman_voima_/ 

Jutun kirjoittaja on Aikamedian toimitusjohtaja ja hän kertoo jutussa siis perheenjäsenistään.

Hernepulaa!? - Ja leipärasvan muutos

Suunnittelinpa tässä taannoin hernekeiton tekoa. Kaupassa sitten etsiskeltiin herneitä, koska ei ole vielä opittu tavaroiden uusia paikkoja muutaman kuukauden takaisten muutosten jälkeen. No, isäntä sitten löysi ennen minua. Mutta millainen hernepaketti hänellä olikaan kädessään? Pahvinen, ihan oudon näköinen. Eihän niiden tuollaisia pitänyt olla, ajattelin. Mutta muuta ei kuulemma löytynyt. Halusin sitten itse nähdä paikan, mistä hän sen löysi. Ja niin tosiaan oli, ettei ollut löydettävissä niitä tuttuja hernepusseja. Hyllyissä oli tyhjiä kohtia... No, otettiin sitten se isännän löytämä paketti. 

Ja kun sitten rupesin todenteolla hernekeiton tekoa valmistelemaan, tuli puhe niistä herneistä. Tytär kertoi tapauksesta muutama päivä sitten ABC:llä. Kassalle tuli myös joku mies, puhuen tyytyväisenä löydöistään. Hänellä oli kädessään sieltä Salen puolelta löytämiään tuttuja hernepusseja. Muualta ei ollut niitä löytynyt, mutta  siellä niitä vielä oli ollut. Eipä ollut monelle tullut mieleen sieltä käydä etsimässä. Kukaties itsekin käyn seuraavalla kerralla katsomassa...:)

Mutta nyt sitten keittohommeli tästä käsillä olevasta paketista. Ihan  vastaava ohje liotukseen ja kypsennykseen, mihin olin tottunut, on suomeksi  paketin kapealla sivulla. Varsinainen hernekeitto-ohje tuossa. Tai ei oikeastaan keitto, vaan muhennos. Ja ilman lihaa.

 

Herneet brittiläisiä, paketti Norjasta. Oman keittoni tein kyllä ihan entisten ohjeiden mukaan, jotka on kotimaisten hernepussien kyljestä joskus luettu. Ja minun keitossa on jauhelihaa.

Ja sitten siihen toiseen ihmeteltävään. Huomasin taannoin, että Flora-paketin ulkoasu on muuttunut. Itse ajattelin, että onko tuo nyt parempi? Oliko muutos tarpeen? Mutta meillä oli myös niitä, jotka tykkäsivät uudesta ulkoasusta enemmän. Mutta eräänä päivänä huomasin, että se ulkoasun muutos ei ollutkaan vain sen vuoksi tehty, vaan muutosta oli myös itse tuotteessa. Rasian päällähän lukee nyt, että "palmuöljytön". Minulla meni muutamia päiviä, että sen huomasin. Sitä on siis korvattu auringonkukkaöljyllä ainakin. Mutta jäin miettimään että missähän vaiheessa muutos lie päätetty? Eikös nyt voi tulla pulaa siitä auringonkukkaöljystä Ukrainan sodan takia? Ja palmuoöjyn käyttö sen takia taas lisääntyä?  Mietinpä vaan...

Ja kun noita kuvasin, huomasin senkin seikan, että uudemmassa rasiassa on tavaraa vähemmän... 20 g. Mutta nipistys se on, pienikin nipistys. Ja varmaan hintavaikutuksensa tällä kaikella myös. Sydänmerkki näkyy heivatun uudemmasta pois. Kuvissa siis ylempänä vanhempi paketti ja uusi versio sen alla.

---

Ja lisäänpä vielä tämän huomion, kun löysin kauppakuitteja: 

6.5. hinta oli 1.45

9.5. hinta oli 1.75.

Samasta paikasta ostetut rasiat.

🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻

Ja tässä vielä juttu, jossa oli siitäkin, miten iso asia auringonkukat on Ukrainalle - mutta myös muulle maailmalle.

https://www.hameensanomat.fi/uutiset/nalka-hiipii-sodan-kintereilla-ukrainan-tapahtumat-voivat-syosta-maailman-historiallisen-pahaan-ruokakriisiin-2488035/

Vahva viesti!

Onko sinusta joskus tuntunut siltä, ettet oikein tiedä mitä sinusta ajatellaan? Näin voi olla monesti meidän ihmisten kesken. Viestintä on epäselvää tai olematonta, ja niin pääsee luulot vallalle. Mutta Jumala lähetti meille Jeesuksessa vahvan viestin: Olemme rakastettuja ja Hän haluaa olla meidän kanssamme!

 - Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta.

- Sitä joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.

- Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen.

Sinä olet kutsuttu, 

Sinut todella halutaan!

Älä unohda sitä...

Kun vesi niin kohisten juoks...

Niinpä teki. Mutta seuraavassa hetkessä sen oli hiljennyttävä rauhallisempaan tahtiin kulkemaan.

Alla vielä videonakin rantanäkymää ja veden juoksua...

Olin eilen illalla rannalla mukana, kun minut sinne juuri kuvien verukkeella mukaan houkuteltiin. Kaksi tyttöä yritti kaloja narrata. Vaan eivät käyneet kalat nyt kiinni niihin tarjouksiin:) 

Kevätkuvia

Lehtikuuset alkaa vihertää.

Koivikot odottaa vielä vuoroansa.

Aurauskepit vielä paikoillaan.

Ja myös ison montun merkkinä.

Leskenlehdet tienpielestä.

Niitä olisi voinut pelloltakin kuvaan napata.

Hyvä käydä nyt näitä katsomassa.

Talven jäljiltä vielä kaikki kasvusto laossa.

Paitsi ei nämä parit korkeat korret,

tuulessa niin heiluvaiset.

Minäkin siinä mittakaavana.

Mitä lie itsekseni mutisen...?

Ehkä sitä, että "pyh!";

ei tule hyvä...

Pieni puuristi

Tämän aamun värkkäys...

Olin sitä halkinaista puunpalasta jo useamman kerran katsellut tien pielessä sillä silmällä, että siitähän saisi tehtyä ristin kun vähän kaivertaisi. Mutta olin aina jättänyt sen silti sinne, koska tuumin, etten sitä kuitenkaan tule tehneeksi. Tänä aamuna sitten otin sen mukaani ja kotipihaan tullessani hain sisältä puukon ja lyijykynän. Kynällä merkkasin kaiverrrettavat kohdat. Olin melkoisen varma, että onnistun vain hajottamaan puunpalaset sitä puukolla nyrhiessäni.

Mutta tuli siitä se mitä pitikin:) Vähän liimaa ja jonkun taustan se vielä vaatii, että sen voisi seinälle laittaa.

Uutisjutusta aiheen saanut

 

Tässä on se uutisjuttu, jonka yhdestä osasta johtui, että halusin ruveta piirtämään:

https://yle.fi/uutiset/3-12435899 

"Jumala pelasti minut", sanoi Ljubov. 

---

Käyttämäni "paperin" omituinen muoto johtuu siitä, että se on pizzapaketista talteen otettu siistimätön pala. Mutta tähän juuri sopikin sellainen.

"Valloittavan hymyn nuori nainen"

Eilen se oli, kun luin suomalaisen lääkärin kertomaa, kun hän oli kuukauden työjaksolla Ukrainassa lääkintäjunassa. Hänelle oli jäänyt erityisesti  mieleen nuori nainen, molemmat jalkansa menettänyt,  jolla oli valloittava hymy. 

https://yle.fi/uutiset/3-12428387

Olisikohan se juuri hän, joka tuossa alla  olevan uutisjutun videolla on?  Tämä nuori nainen on menettänyt molemmat  jalkansa. Hänellä on ollut synkät hetkensä, mutta hän meni kuitenkin nyt sairaalassa naimisiin miehensä kanssa. Ja tämä nuori nainen myös äiti. 

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008790091.html

Kaiken kauheuden keskellä on kuitenkin jotain, joka on hyvää... 

Tämä oli vappupiirros

Toin taannoin lähempänä kuutta vuosikymmentä olevat vaunut sisälle. Isänihän nuo minua varten aikanaan teki. Noista on vielä työntöaisa jossain varastossa. Ja renkaat lojuu kylppärin lavuaarin reunalla. 

Mutta nuo vaunut siis antoi minulle piirrosaiheen. Mietin myös niitä leluja, joita siinä voisi olla, mutta eivät nuo ole yksiyhteen niiden olemassaolevien kanssa. Toimivat ikäänkuin ideanantajana kuitenkin. Nimittäin kuvaa tehdessä tuli ajatuksia myös  aivan muusta asiasta kuin leluista, joten piirretyt lelut sai kuvata sitä myös.  Kenties arvaattekin mitä meinaan...