Oli toukokuun aamu...

Oli toukokuun aamu. Mies aloitteli alkavan kesän ihanan viherryksen keskellä työpäiväänsä romuliikkeen pihassa. Tänään hänen pitäisi siirtää iso kasa romuja pois lähteväksi, sinne mihin mikäkin kuuluu. Hän käynnisteli työkonettaan, jolla hän romppeita siirtelisi. Romuliikkeen omistaja oli jättänyt hänelle koneeseen jonkin paperin. Hän katsoisi sen kohta, mutta ensin hän käynnisteli konettaan ja ajoi sen työkohteensa ääreen; samalla huomioiden, että mistä kohtaa aloittelisi hommaa. Tuostapa alan, mies tuumi nostaessaan koneensa työkouran kohteensa ylle valmiiksi. Mutta pitänee nyt ensin lukaista tämä paperi,  joka tänne oli jätetty. Hän avaa taitellun paperin, ja lukee: 

"Masa. Täältä on ostettu viikonlopun aikana tavaraa, jota ei saa kuljettaa mihinkään! Roinan omistaja hakee ne itse. Se merkkasi ne, joten huomioi merkki JP!"

-Jaa, tämmöistä. Okei, tuumasi Masa, kun tarttui koneensa kouralla lähinnä olevaan autonromuun. Mutta, mutta... Siinähän nyt  juuri komeili isoilla raapustettu JP... Jaaha, pitää kait katsoa tämä läjä nyt tarkemmin, että onko tässä muutakin tolla merkillä. Ja olihan sitä. Koko kasa, oli JP:n. Masa kyllä tiesikin sen tyypin, osteleee kaikenlaista kelvotonta. Mitähän se niillä oikein tekee, Masa tuumi.

No, vaikka Masa muka tunsi JP:n, ei hän kuitenkaan tiennyt oikein tämän touhuista. Ei tiennyt, mitä hienoa JP oli jokaisesta ostamastaan "romusta" tehnyt. JP:lle ei romu ollut romua, vaan jotain, jota kannatti pelastaa. 

---

Kuka oli se JP? 

Jumalan Poika.

Tunnetaan paremmin nimellä Jeesus. Tämän JP:n  "harrastuksiin" (lue: päätyöhönsä) on aina kuulunut romujen keruu...

Olisin halunnut tähän kuvan, jossa näkyisi se hento viherrys, mutta en halutunlaista saanut, vaikka kävin ulkona sitä varten. Mainio olisi myös ollut joku piirustus, vaikkapa sarjakuva, jossa se romuliikkeen aamu olisi ollut. 

Mutta mistä moinen minikertomus? Se kertyi varmaan hieman samoin kuin unetkin; hieman sieltä ja täältä. Nythän on se toukokuun ihanan viherryksen aika! Mutta aamuisella kävelyllä oli  metsäkone töissä juuri siellä, mistä odotin kohta saavani varsinkin sitä ihanaa viherrystä koivikossa ihastella. Eilisillan hyvä, kristillisen sanoman sisältänyt elokuva, (The Grace Card 2011), toi varmaan myös ne omat rikkinäisyyden tunnot mieleen. Mutta aina kannattaa muistaa, mitä Jeesus itse sanoi: "...en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.. " Ja niitä me ollaan kaikki!

Mutta JP rakastaa romuja❤️

Tältä aamulta

Tässä tämänaamuinen toisessa blogissani:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2024/05/oletko-sina-meidan-kanssamme-kysymykseni.html

Sinä olet Jumalalle rakas...☀️

(kuva eiliseltä kävelyltäni)

Helatorstai - 40 päivää pääsiäisestä: Jeesuksen taivaaseen menon päivä

Laitoin tuollaisen lappusen jääkaapin oveen☀️

 

Ylläoleva kuva on joskus tähän aiheeseen tullut piirusteltua. 

---

"Heille hän myös monin kiistattomin todistein osoitti kuolemansa jälkeen olevansa elossa. Hän näyttäytyi heille neljänkymmenen päivän aikana useasti ja puhui Jumalan valtakunnasta. ...

  ... he näkivät, kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään. Ja kun he Jeesuksen etääntyessä vielä tähysivät taivaalle, heidän vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista miestä. Nämä sanoivat: "Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän." Apostolien teot 1:3,9-11 KR-92

Tähän aamuun - tähän arkeen

Jae kosketti minua lohdullisuutensa takia.

"Simonin anoppi makasi kuumeessa, ja hänestä kerrottiin heti Jeesukselle. Jeesus meni hänen luokseen, otti häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille. Kuume lähti naisesta..." Mark. 1:30-31 KR-92

Vaikka emme olisi kuumeessa, tai muuten sairaina, voi olla monenlaista muuta syytä, jonka vuoksi kaipaisimme jotakuta joka nostaisi meidätkin ylös. Tulkoon Jeesus meidänkin luoksemme, ottakoon kädestä, rohkaiskoon, ja nostakooon ylös masennuksista.

Tule Jeesus tänään meidänkin "kuumeisiimme", tai "jäihimme". Sinä kykenet auttamaan kaikenlaisissa tilanteissa.  Auta Jeesus tänäänkin meitä niin monin eri tavoin ahdistettuja. Tule luoksemme, ota kädestä ja auta jalkeille. Valaise valollasi, viritä ilon ja toivon sävelet☀️

Eilen, tänään ja aiemmin - bongatut jäljet metsässä ja tiellä

(Huom. Olin aloittanut tämän jutun viikko sitten, eli eka kappale on silloin kirjoitettua.): Eilen lähdettiin isännän kanssa tuohon lähelle taloa olevaan metsään, kun siellä jo pystyy kävelemään. Mutta oli siellä joku muukin kävellyt... lumisessa kohdassa oli jäljet, joista tuumin, että olisikohan ollut parempi, ettei olisi niitä nähnytkään. Toki tuo on varmaan vähän sulanut ja siten kasvanut, mutta silti:(  Niitä näkyi tuossa ympäristössä lisääkin. Kesällä ei niin jälkiä näy, paitsi joskus jossain hiekassa voi olla, tai painaumina sammaleessa.

---

Nyt sitten tuoretta tekstiä: Taas eilen huomasin tuolla vaaran alla jälkiä; tieosuuden alussa, josta alkaa nousu tänne pihaan; ja toisaalle tieosuus, jota ei aurata lainkaan talvisin. Niillä lumilla oli mennyt iso ja pieni...🐻 Karhu, ei mikään leikkinalle, vaikka tuon nallen kuvan tuohon laitoinkin. Ei se karhu kuitenkaan mikään ihmisen leikkikaveri ole.

No, havainnot jatkui tänä aamuna. Tuolla hiekkatiellä joka valtatielle menee, oli tien reunoilla ojan lähistöllä jälkiä useassa kohtaa. Minulla on mennyt vähän pidempi aika, että olisin tuonne isolle tielle, tai edes ojalle asti kävellyt, joten ei sikäli ole tietoa, milloin jäljet ovat sinne tulleet. Mutta uumoilen näistä kaikista havainnoista, että mahdollista on, että ovat kaikki samoihin aikoihin kenties tulleita? Ihan tuoreita eivät olleet. Pidän mahdollisena, että ovat tulleet vähän ennen viime viikon lumisateita. Lumi on tullut ehkä päälle ja jäljet tuoreeltaan peittyneet, ja nyt kun ne takatalvilumet suli, tulivat jäljet näkyviin... Nämä alla olevat kuvat tältä aamulta.

Kyllä nämä jonkun verran kävelyhalukkuuta hillitsee...  Petoeläinhän se karhu on. Ne jutun alun jäljetkin oli n. melkein kuin pihassa, n. 100 m päässä talosta. Keittiön ikkunasta olisi voinut vaikka nähdä, jos olisi ollut muutama puu vähemmän siinä välissä. Ja tuonne alas rotkoon ei kyllä nyt viitsi mennä, vaikka muuten talven jäljiltä olisi siellä mukava käydä katsomassa paikkoja.  

---

Tässä tämän blogin karhujuttuja lisää, jos jotakuta kiinnostaa niitä silmällä:

https://vaaranlaella.blogspot.com/search/label/karhut

 

Vinkkinä vielä, että tietsikalla blogia katsellessa kun näkyy ne sivupalkin aiheet, (jotka ei kännykällä lukiessa tule valitettavasti esiin), niin sieltä löytyy myös aiheena rotko, jos joku siitä  kiinnostui.🌲

 

Tehnyt kelvollisiksi... meidät kelvottomat!

 "Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois pyhää henkeäsi." Ps. 51:13 KR-92

Ylläolevan oli kuningas Daavid kirjoittanut - varmasti suuressa hädässään - kun oli ollut se Batseban tapaus, toisen miehen vaimon kanssa, jonka vuoksi profeetta Naatan oli joutunut käymään hänen luonaan.

Sitten oli Pietarin tapaus, Jeesuksen aikaan: "Simon Pietari seisoi lämmittelemässä. Miehet sanoivat hänelle: "Et kai sinäkin ole hänen opetuslapsiaan?" "En ole", Pietari kielsi. Mutta muuan ylipapin palvelija, sen miehen sukulainen, jolta Pietari oli lyönyt korvan irti, sanoi hänelle: "Kyllä minä näin sinut siellä puutarhassa hänen seurassaan." Pietari kielsi taas, ja samassa lauloi kukko." Joh. 18:25-27 KR-92

Mutta Jeesushan oli tiennyt edeltä jo senkin tapauksen: "Pietari sanoi: "Herra, miksi en nyt pääse mukaasi? Minä annan vaikka henkeni puolestasi." Jeesus sanoi hänelle: "Sinäkö annat henkesi minun puolestani? Totisesti, totisesti: ennen kuin kukko laulaa, sinä kolme kertaa kiellät minut." Joh. 13:37-38 KR-92

Ja siinäpä nähtiin sitten, että Pietarikin oli Daavidin lailla varmasti suuressa hädässä sen jälkeen, kun tajusi kieltäneensä sen, että oli Jeesuksen ystävä. Mutta lohdullista on, että Jeesus tiesi! Jeesus tiesi koko ajan, alusta alkaen, mitä tulee tapahtumaan. Ja niin tiedettiin aikoinaan kuningas Daavidinkin asia. Ja kun me/minä omissa ahdingoissani synnin syytöksissäni olen hädissäni, on hyvä muistaa, että Jumala myös minun osaltani näki ja tiesi jo ennalta... Ja kuoli puolestani - Jeesus - myös minun syntieni tähden.

Jeesus sanoi kerran näin opetuslapsilleen: "Älköön teidän sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta - enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen." Tuomas sanoi hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?" Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." Joh. 14:1-6 KR-92

Ja Jeesus sanoi näinkin - niille kaikille, jotka pyrkivät, ja kaikkina aikoina tulevat pyrkimään hänen luokseen: "... ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." Joh. 6:37 (v. -38 käännöksen sanoin. Melkein samoin sanoinhan se v. -92 käännöksessä on, mutta tämä tähän kirjoittamani on vain jotenkin kotoisampi mielestäni:)

Ja päivän luettavissa, josta muuten tämä teksti alkunsa saikin, niin oli myös tämä, ihanan lohdullinen viesti, joka alkaa kiitoksella sille, jolle se kuuluu: "Me kiitämme aina Jumalaa, Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää..." "Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaa." Kolossalaiskirje 1:3,13 KR-92 ja: "...tehnyt kelvollisiksi..." Kol. 1:2 KR-92

 

"Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?" Roomalaiskirje 8:31 (Paavalin, entisen uskovien vihaajan ja vainoojan, entisen Saulin, uuden elämän tokaisu. Hän oli kohdannut sen, jota hän vainosi: Jeesuksen, joka ilmestyi hänelle tiellä.)

Kuva on vanha, mutta nyt kokeilin tähän kännykän mahdollistamaa kuvan parannusta. Alunperin ottamani valokuva olisi saanut olla vähän kirkkaampi. Tämä on nyt runsaammin överiksi laitettu, mutta sopii sikäli, että tosi kirkashan se valo oli, joka Saulin kaatoi  maahan ja teki sokeaksi...

Tuossa alla mainitussa jutussa oli myös vähän Saulista. Ja siellä on kuva.

https://vaaranlaella.blogspot.com/2019/07/aikamme-kysymys-rakastaako-kukaan-minua.html

Tähän "metsäpuistoon" on jo tuotu penkki, vaikka puissa ei mitään vihreää näy...

No tämän tekeminen lähti yhdestä nähdystä ihanasta kuvasta, mutta kuten yleensä, tästä tuli toisenlaista kun ei osaa tehdä sitä, mitä aikoo. Saa nähdä kasvaako tämän puiston puihin vielä jotain vihreää. On vähän arveluttavaa ruveta niitä tähän sörkkimään... ehkä annan olla näin. Onhan ainakin jotain sinistä ja vihreää, ja kävelypolku. Ja tuo penkki.

Puistonvartija miettii vähän, josko tekisi tähän vartavasten uuden, oman penkin, kun tämä lainattiin tähän siitä toisesta puistosta...

https://vaaranlaella.blogspot.com/2024/03/varkkasin-pienen-puiston.html

---

Kyllä minä ajattelen välillä että olen vähän pöhkö, kun tällaisia värkkään. (Vaikka ei itsensä sättiminen mitään hyödytä. Enempi pitäisi oppia myönteistä puhetta itseä kohtaan.)  Näille ei ole kuitenkaan mitään käyttöä, eikä säilytystilaakaan. Nämä ovat hetken huvi, kun niitä tehdään ja/tai katsotaan, mutta en oikein raski heittää roskiinkaan🤔  

Kauneutta katoavaisuudessa...

Jumala loi kauneutta katoavaisuuteen! Tein sen havainnon tänä aamuna, jolloin ankeat ajatukset olivat päällimmäisinä mielessä; mm. ikääntyminen vaivoineen ja rapistumisineen. Mutta tuli sitten parempaa ajateltavaa. Ja muistin yhden muutama päivä sitten ottamani kuvan... 

Tuli oivallus, että jos ihminen kykenee näkemään kauneutta kuihtuvassa kukassa, tai luonnossa muuten, niin tottahan Jumala, joka on kaiken suunnitellut ja luonut, ihmisenkin, näkee samalla tavoin kauneutta rapistuvassa ihmisessä! Onko se sitten sydämen kauneutta vai muutenkin? Veikkaan, että muutakin, koska kukissakin on kauneutta kuihtuvana, niin Jumalan silmissä ihminen on varmaan kuihtuessaan kaunis!

Ja kas, päivän luettavissakin oli samaa: kukkia! (Ja niitäpä oli muuten tietsikan näyttökuvanakin, kun koneen avasin: sininen kukkaloisto metsässä... Yleensä on ollut jotain salaperäisen kaunista metsää.)

"..." Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. ... Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset." Matteuksen evankeliumi 6:28-30 KR-92

"..."Onko Herralle mikään mahdotonta?..." 4. Moos. 11:23 KR-92

 

Mulla jää aina maljakkokukat niin pitkään pöydälle oleilemaan, että ne kuihtuu oikein tosissaan... Mutta siinäpä sitten voi ihailla sellaistakin, jota ei muuten tulisi nähtyä...