Olin pari päivää sitten jo ajatellut, että kun aurinkoakaan ei ole näkynyt moneen päivään... No eilen iltapäivällä se jo vähän näyttäytyi. Mutta tänä aamuna puoli seitsemän aikoihin yllätyin näkemästäni, kun aurinko oli jo valaissut kaukaisia näkymiä metsän takana. Ihastuin siitä niin kovin, että tuli heti mieleen piirustuspuuhat. Tein kaksi juttua. Ensin oli pieni piirustelu jonkin jogurttipurkin kääreenä joskus olleeseen kaarevan muotoiseen pahviin. Kuva olisi vaikka mukin kuvitukseksi sopiva.
Mutta se kuva oli niin nopea, että kaipasin lisää samaa tekemistä. Otin sitten sen tyhjän hapankorppupaketin ja siihen ensin ikäänkuin sillä aurinkoaiheella vielä jatkoin kannen sisäpuolelle. Kunnes aloin maisemaa tehdä, joka laajeni vähitellen puistoksi, kun tehdessä keksin sen.
Siitä tuli puisto. Ja puisto sai vielä penkin, jotta voisi ihan rauhassa istahtaa katselemaan rauhoittavaa, aurinkoista maisemaa☀️
Kun puisto suljetaan, se kätkytyy tänne... Eikä kukaan arvaisi, että siellä on sellainen salainen puisto😄
Aurinkoista päivää itsekullekin!☀️❤️
Kauniit värit "nukkekodin" puistossa ja hieno penkkikin levähtää : )
VastaaPoistaAjattelin kai tehdessäni, että tykkäisin varmaan itse istuskella jossain tuon tapaisessa:)
PoistaOlet uskollinen unelmillesi , siis sisäisille näyillesi maisemista, jotka olet ohikulkiessasi pannut merkille. Näiden mukaan luot kuvia. Uskollisesti etsit välineet, joissa toteutat nämä havaintosi. Mielestäni siinä tarvitaan viitseliäisyyttä. Sanoo Kirsti P.
VastaaPoistaMonesti sitä tosiaan innostuu kun sisäisin silmin jonkin kuvan mielessään näkee. Joskus yritän niistä piirustellen saada jotain esiin, mutta toisinaan on sellaisia mielessä, joista heti tietää etten niitä osaa piirtää.
Poista