Tapahtui Lystrassa: Jopa Zeuksen pappi vaikuttui! Hän, ja muutkin, ajattelivat jumalien ihmishahmossa tulleen heidän luokseen. Ja minkä vuoksi he niin ajattelivat? Koska heidän silmiensä edessä tapahtui kiistämätön ihme: rampa mies, joka ei ollut koskaan kävellyt, oikaisi jalkansa, hypähti pystyyn ja käveli.
Väki kaupungissa ajatteli Paavalin ja Barnabaan olevan jumalia, jonka ajatuksen he itse kiireesti torjuivat. Eiväthän he olleet jumalia. Mutta elävä Jumala, kaiken luonut, toimi heidän kauttaan.
Mutta sitten sinne tuli muualta väkeä, jotka sammuttivat orastavan uskon...
Paavali kirjoitti joskus: "Tehän kaipaatte todistetta siitä, että minussa puhuu Kristus. Hän ei ole teidän edessänne heikko, vaan näyttää voimansa teidän keskuudessanne." Tämä oli Korinttoon kirjoitetusta 2. kirjeestä, luku 13, jae 3.*
Yllämainitun Lystran kaupungin väelle hän ja Barnabas puhuivat (yleensä Paavali oli se, joka puhui): "Mitä te oikein teette? Ihmisiä me vain olemme, samanlaisia kuin te. Me julistamme teille hyvää sanomaa ja kehotamme teitä luopumaan näistä tyhjänpäiväisistä jumalista ja kääntymään elävän Jumalan puoleen, hänen, joka on luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on.
Menneiden sukupolvien aikana hän on sallinut kaikkien kansojen kulkea omia teitään, mutta silti hän ei ole jättänyt antamatta todistusta itsestään. Hän on tehnyt teille hyvää, hän on antanut vettä taivaalta ja sadon ajallaan, hän on ravinnut teidät ja täyttänyt teidät ilolla."
Näin puhuen he vaivoin saivat kansan estetyksi uhraamasta heille." Apostolien teot, luku 14, jakeet 15-17.*
Mutta sitten sinne tuli muualta väkeä, jotka sammuttivat orastavan uskon...
JUMALAN ANTAMA TODISTE
Nyt puhuu Jeesus: "jos itse todistan puolestani, ei todistukseni ole pätevä. mutta minusta todistaakin toinen, ja minä tiedän, että todistus, jonka hän minusta antaa, on pätevä.
Te lähetitte edustajanne Johanneksen luo, jä hän todisti totuuden puolesta. En minä tarvitse ihmisen todistusta, mutta sanon teille tämän, jotta pelastuisitte. Johannes oli kirkkaalla liekillä palava lamppu, mutta vain hetken aikaa te halusitte nauttia hänen valostaan.
"Minulla on todistus, joka on Johanneksen todistusta painavampi: teot, jotka isä on antanut tehtäväkseni. Nämä teot, jotka minä teen, todistavat, että isä on minut lähettänyt. Myös isä itse, minun lähettäjäni, on antanut minusta todistuksen. Te ette ole koskaan kuulleet hänen ääntään ettekä nähneet hänen kasvojaan, eikä hänen sanansa pysy teissä, sillä te ette usko sitä, jonka hän on lähettänyt. Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän - ja nehän juuri todistavat minusta." Johanneksen evankeliumi, luku 5, jakeet 31-39.*
Hän sanoi vielä näinkin - sen jälkeen kun oli antanut suurelle kansanjoukolle leipää - ja kansa sen vuoksi juoksi hänen perässään: "mutta te, niinkuin olen teille sanonut, olette nähneet minut ettekä kuitenkaan usko."
Johanneksen evankeliumi, luvusta 6, jae 36.*
Miten onkin niin, että meillä on taipumus - vahva sellainen - selittää kaikki Jumalan teot joksikin aivan muuksi... Sen saa aikaan se, joka tahtoo tulla meistä nyhtämään jokaisen meihin kylvetyn Jumalan sanan siemenen, ja hävittämään mahdollisesti jo syntyneen uskon taimen... Se on se sielujemme, ja ikuisen taivaallisen vihollinen: saatana. Sitä, ja sen vaikutusta meissä, kavahtakaamme! Kääntäkäämme kasvomme, ajatuksemme, toivomme elävää Jumalaa kohti...☀️
🌻🌷🌼🌹
*Kaikki jakeet v. 1992 suomennoksesta.
----
Ja laitanpa vielä tämänkin tähän, kun leivästäkin tuossa jo oli puhetta. Tein eilen iltapäivällä leivän. Sellaisen laiskan naisen version, eli yksi jättiileipä pellille, ettei tarvitse taikinan kanssa paljoa touhuta:) Leivän teko sai alkunsa kaurapuurosta, jota aamulta jäi.
Ja tänä aamuna vähän hämmästyin, kun leivästä oli jäljellä enää puolet... No, hyvä kun on tehnyt kauppansa😃
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti