Muutama päivä sitten tapahtui kaupan kassalla. Olimme lasten kanssa ostoksilla. Meillä omat ostoksemme ja lapsilla omansa. Kassalle mennessämme huomasimme yhden neitokaisen menneen toiselle kassalla kuin me. Itse en huomioinut sieltä muuta kuin sen, että siellä neito seisoi, mutta sielläpä tapahtui jotain kiinnostavaa, jonka sain kuulla sitten autossa. Tytön edesä kassajonossa seisoi mies, joka hymyili hänen suuntaansa poikkeuksellisen leveästi. Tyttö sitä ihmettelemään, ja katsomaan taakseenkin, että onko siellä joku miehen tuttu. Ei näyttänyt olevan. Sitten mies tuli lähemmäksi ja kysyi: "
Onkos tyttö tullut karkkiostoksille?" Tytöllä oli siinä karkkipussi. Sitten mies antoi neidolle kaksi euroa ja sanoi: "
Tässä on kaksi euroa, ettei omat rahat kulu." Sitten hän selitti, että oli voittanut lotossa. Summasta ei sentään ollut tietoa, mutta myyjälle hän selitti, että miten iloinen hän voitosta oli. Kassalta poistuessaan mies uudestaan vielä tytölle hymyili ja sanoi heipat:) Se tapaus oli kyllä sen päivän paras!
 |
| Lieksanjoen varrelta |
Kuten tuossa jo aiemmin sanoin, itse en lainkaan nähnyt kyseistä miestä, mutta isäntä ja toinen neito olivat kyllä huomioineet miehen ja hänen leveän hymynsä. Itse olin vähän "siipi maassa". Olin keskiviikkona kysellyt lääkäriaikaa, joka aika luvattiin soittaa silloin. Iltapäivällä tulikin soitto, mutta aikaa ei vielä ollut ehditty katsoa, ja luvattiin uusi soitto perjantaina aamupäivällä. Helatorstaihan oli siinä välissä. Ei ollut soittoa tullut silloin perjantai-aamupäivänä ja olimme sitten sinne kauppareisssulle puolenpäivän jälkeen lähteneet. No, eilenpä sitten sain soiton ja sen tilaamani ajanvarausajankin.
Mitä muuta sitten oli eilen. Isäntä lähti hammaslääkäriin. Minä jäin kotiin neitoja koulusta vastaanottamaan. Sieltä hammaslääkäristä päästyään isäntä meni suoraan kauppaan. Kun hän tuli sieltä, hän näki pari miestä nojailemassa siinä lähistöllä paperinkeräyslootaan ja katselemassa autoomme päin. Kävi ilmi, että oli sattunut vahinko. He olivat peruuttaneet ja meidän automme takapuskuriin oli tullut halkeama. Olivat kovin harmissaan tapahtuneesta. Ajoivat sitten kaikki kyseisen merkin autoliikkeeseen, joka onneksi täältäkin paikkakunnalta löytyy. Ja vaihtoonhan se puskuri menee. Olivat onneksi rehellisiä miehiä! Jokuhan olisi saattanut vain liueta paikalta mitään tietoa itsestään jättämättä.
Eilen illalla oli sitten vielä PKO:n kesäkisat, joissa tytöt jo kahtena aiempana vuonnakin ovat käyneet. Niissä kaikki osallistujat saavat mitalit ja lippikset. Ja olihan siellä tarjolla karkkia, mehua ja kahviakin munkin kera. Kaikki tämän jutun kuvat ovat sieltä urheilukentän laidoilta napsittuja.
Kun neidot lopuksi kipusivat isännän kuvattaviksi, minä pitelin sillä välin heidän saamiaan ilmapalloja. Saivat peräti yhdeksän ilmapalloa (joista tosin yksi karkasi), koska kisat olivat jo lopuillaan ja palloja oli vielä paljon jäljellä. Suurimman osan aikaa minä olin huppu päässä, kun oli niin kylmä sää.
Ja lopuksi, tänä aamuna törmäsin kahden eri kirjoittajan hartauskirjoissa samaan jakeeseen. Se jae oli tämä:
"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan,
hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi,
niille, jotka uskovat hänen nimeensä"
Johanneksen evankeliumi luku 1 jae 12
Ei tarvi uskoa johonkin ihmiseen, ei kirkkkokuntaan,
vaan Jeesukseen Kristukseen,
joka kuoli jokaisen syntien tähden.
Se on lahja meille.
Oikein hyvää viikkoa sinulle
toivottelee Metsäntyttö:)
