Sudenkorento

Otin nämä kuvat joitakin päiviä sitten. Olin tyytyväinen, että sudenkorento suostui olemaan paikallaan sen verran, että kuvaaminen ylipäänsä onnistui. Yleensähän ne pörrää niin nopsasti paikasta toiseen, ettei ole toivoakaan mistään kuvasta.

Nyt toivotan hyvää yötä näiden kuvien myötä. Kello on viittä minuuttia vaille puolenyön... Tulin lastenleiriltä kotiin joskus kai puoli kymmenen maissa. Nyt taitaa olla aika mennä nukkumaan, kun on aikainen herätys. On sitä samaa leiritouhua huomenna ja sunnuntainakin.

Kissankäpälää kaiketi - ja vähän puhetta bloginpidosta

Kissankäpälää on valkoisena ja vaaleanpunaisena. Tietoa kissankäpälästä: Luontoportti/kissankäpälä

Täällä sitä kasvaa tien pielessä.

Tässä minä nyt juttua pykään, vaikka olin jo aiemmin hiljaisesti mielessäni päättänyt, että lopetan tämän blogin pitämisen, kun viisivuotispäivä tulee täyteen. Se tuli ja meni, ja juttua kirjoitan, kun kerran kamerakin on jällen käytössä ja siinä kuviakin on otettuna. Minähän olin puoli vuotta ilman mahdollisutta oman kameran käytöön, niin se jo vähensi intoa bloginpitoonkin. Ja muutenkin enin into siihen on hiipunut. Mutta pidän nyt kumminkin tämän mahdollisuuden auki edelleenkin. Onhan tämä yksi aamujeni puuha. Kun herään aikaisin, voin kuitenkin tätä tehdä, kun meluisammat touhut ennen toisten heräämistä eivät vielä tule kyseeseen.

Mitä blogin lopettamiseen muuten tulee, olen joskus ihmetellyt, kun jotkut lopettavat blogin ihan tuosta vaan, mitään lukijoilleen kertomatta. Nyt tajuan sitä asiaa paremmin. Hyvästien jättäminen ei ole helppoa. Minäkin olisin jättänyt sen väliin ja antanut vain hiljaisuudessa blogini loppua. Ja on siinä sekin, että saattaa olla epävarma olo, ei tiedä lopettavansa, se vain hiipuu. Tai on ajatus, että jos sitten haluaakin jatkaa, vaikka myöhemmin. Mutta lukijoiden kannalta olisi kyllä kivempi ehkä, jos kertoisi, että saattaa tulla tauko, määräämättömän pituinen. Mitä olette itse mieltä? Kuinka toimisitte ja minkätähden valitsisitte sen oman toimintapanne?

Viimeisin sudin huiskinta

Eilen sain valmiiksi tämän. Olin aloittanut sen joskus huhtikuun alkupuolella ja sitten välillä ehtinyt jo unohtaakin sen olemassaolon. Löysin ja jatkoin valmiiksi eilen. Siinä on tarkoitus olla tilanne, kun Pietari on vankilassa, kahden vartijan välissä nukkumassa, ja enkeli tulee selliin. Kahleet putoavat käsistä, ja enkeli käskee kiireesti pukemaan kengät jalkaan ja ohjaa Pietarin kaikkien vartioiden ohi ulos ja kadulle.

Tänään tuli viisi vuotta bloginpidosta täyteen.

Ruoka-ihmeitä: Outo keitto ja 20 ohraleipää

Nämä pari tapausta osuivat tänä aamuna silmiini. En muistanutkaan, että tuollainenkin ohraleipien tapaus oli. Se muistuttaa Jeesuksen tekemiä "leivänjakoja". Jeesus vain teki asiat suuremmassa mittakaavassa:)

OUTO KEITTO

"Elisa palasi Gilgaliin, ja maassa oli nälänhätä. Ja kun profeetanoppilaat istuivat hänen edessänsä,
sanoi hän palvelijallensa: "Pane suuri pata liedelle ja keitä keitto profeetanoppilaille."

Niin muuan heistä meni kedolle poimimaan yrttejä
ja löysi villin köynnöskasvin ja poimi siitä villikurkkuja viittansa täyden.
Tultuaan hän leikkeli ne keittopataan, sillä he eivät tunteneet niitä.
Ja he kaatoivat miesten syödä, mutta kun nämä maistoivat keittoa,
huusivat he ja sanoivat:"Jumalan mies, padassa on kuolema!"
Eivätkä he voineet syödä.

Silloin hän sanoi: "Tuokaa jauhoja". Ja hän heitti ne pataan. Sitten hän sanoi:
"Kaatakaa väen syödä". Eikä padassa ollut mitään vahingollista."
2. Kun. 4:38-41

20 OHRALEIPÄÄ

"Ja eräs mies tuli Baal-Saalisasta ja toi Jumalan miehelle uutisleipää,
kaksikymmentä ohraleipää ja tuleentumatonta viljaa repussansa.
Silloin Elisa sanoi: Anna väelle syödä".

Mutta hänen palvelijansa sanoi: "Kuinka minä voin tarjota siitä sadalle miehelle?"
Hän sanoi: "Anna väelle syödä; sillä näin sanoo Herra: He syövät, ja jää tähteeksikin".
Ja hän tarjosi heille; he söivät, ja jäi tähteeksikin, Herran sanan mukaan."
2. Kun. 4:42-44

Mukavaa päivää itsekullekin!

Olikohan se linnun aamiainen?

Silmät vain vilkkui, kun niitä räpsyteltiin auki ja kiinni...

Olin kylppärissä pyykkitouhuissa. Juu, on meillä niin arkista, että pyykkään tänään, eikä mitään juhannussiivojakaan ole tehty. Mutta nyt ei puhuta siitä, vaan tästä linnusta. Ihmettelin, että miten räystäällä istuvan linnun nokka näytti niin kummalta, kun talon "pyykkisiiven" ikkunasta sen näin. Menin hakemaan kameraa, jotta voisin zoomata paremmin nähdäkdeni. Arvelin, että tietenkin se siitä on häipynyt, kun kameran kanssa takaisin saavun talon toiselta puolelta. E-hei! Siinä se vieläkin kökötti. Sillä oli nokassaan ehkä aamiainen. Ja muutenkin oli kai kiva siinä vähän aikaa siipiä lepuutella ja katsella toisten aherrusta.... Nimittäin toisaalla, siinä lähellä, on jossain talon katon alla linnun pesä, kai västäräkin. Ja siinä käy jatkuva suihke, kun pitää mukuloille ruokaa kantaa... Mutta tämä ei vienyt ruokaa kellekään. Kun välillä katselin kuvasaalistani,  sillä välin  oli linnun nokasta saalis häipynyt. Pudottiko se sen? Sekin on mahdollista. Vai kenties hotkaisiko sen? Hetken  aikaa se siinä vielä viihtyi ja sitten lähti.

Tämä tapaus oli noin puolisen tuntia sitten.

Leppoisaa juhannusta:)

---

Kävinpä vielä ulkona ja takapihallakin. Näin tintin jälleen toisella räystäällä jokin pieni saalis mukanaan. Jäin kytikseen. Räystäällä ollut lintu ei uskaltanut mennä pesään. Luulen, että sinne sillä tarkoitus oli kuitenkin mennä. Muttan näin toisen tintin, joka muutaman kerran meni ja tuli, kun siinä paikallani seisoin. Se katon alla oleva pesä onkin siis tintin, ei västäräkin. 

Perhonen ruusunlehdellä ja kuva rannalta

On vähän muhkeat silmät... Rajasin kuvaa, jotta silmän muhkeus paremmin vielä näkyisi.

Tässä vielä kuva rannalta. Itse en ole edes varvastani kastanut, mutta luulen sentään tietäväni, että uimapukuni olisi vaatekaapissa eikä varastossa.  Olen kyytinyt tyttöjä rannalle. Siellä pienen kierrokseni kävelen. Katselen, mitä kiinnostavaa löytyy. Joku päivä sitten näin rikkonaiset rillit puun alla. Niissä oli teippiä kolmessa kohtaa ja ihmettelin, että onpa joku viitsinyt kovin korjailla. Mutta tarkemmin katsoessani tajusin, että rilleistä oli tehty aurinkolasit. En viitsinyt niitä kuvata. Sensijaan rantanäkymä on aina kiehtova. Yhtenä päivänä istuin autossa ovi auki. Vilkuilin välillä rannalle ja samalla virkkuuhommaani jatkoin. Sinä päivänä tuuli ihanasti, joten ärsyttävät mäkäräiset ynnä muut itikat pysyivät poissa.

Mielenkiintoinen pitsimalli 80-luvun kirjasta

Olen tässä muutamina päivinä virkkaillut. Kun olin kyllästynyt omiin pyörylöihini, halusin tehdä jotain reunapitsiä. Vaikka en kyllä tiedä mihin... Mallin halusin olevan sellainen, jonka pituutta ei tarvitse alkajaisiksi päättää virkkaamalla jotain pitkää silmukkaketjua, ja siihen sitten virkata pitkinä riveinä jotain. Ei niin. Sen piti olla malli, jonka pituus on sen mukainen, kuin  tekijän viitseliäisyys työn edetessä on. Lyhyenpuoleisina kerroksina etenevä.  Ja mieluusti tietysti kaunis malli myös. Löysin sellaisen.

Malli on mielestäni hyvin kaunis ja myös mielenkiintoa ylläpitävä! Siinä on vaihtelua sopivasti.  Siinä tehdään ensin pätkä suorana kulkevaa osaa ja sitten poiketaan sivulle noita viukoja tekemään ja sitten taas palataan tuohon suorana kulkevaan osaan. Tuo malli on vanhasta käsityökirjasarjasta "Uusi Ompelu- ja Käsityökerho" ja siitä osa nro 6 eli "Kodikkaita virkkausohjeita". Sarja on Mestarikustannus Oy:n ja se on 80-luvulta. Kirjan alkulehdillä sanotaan: "Lainaaminen lähdettä mainitsematta kielletään. Artikkeleita tai kuvia ei saa käyttää mainonnassa tai muussa kaupallisessa toiminnassa ilman kustantajan lupaa."  Tämän jutun kuvat on minun ottamiani.

Pitsimalli tästä kirjasta.

Minulla on mainitusta Mestarikustannuksen sarjasta useampia ompelu-, virkkaus-, sekä neulekirjoja. Kaikki kirppiksiltä haalittuja.  Pelkkiä virkkausaiheisia on tuon mainitun lisäksi: "Kaunista virkaten" (nro 2), "Vaatteita virkaten" (nro 20) sekä "Virkattuja liinoja" (nro 14). Tuon sarjan kirjoja löytyy kirppareilta helposti.

 Eivätkä hinnat päätä huimaa. Joissakin kirjoissa on paperikannet tallella, joistakin puuttuu ne, jolloin kansi on vaalea ja siinä kullanvärisin kirjaimin se kirjasarjan nimi. Jos kiinnostaa niin pidä silmäsi auki kirppareilla ja tutkaile vaikka näyttäisi tylsältä kannet. Nyt näitä vielä on löydettävissä, mutta kuinkahan kauan?  Monet kirpparit eivät  nimittäin enää ota kirjoja vastaan. Ja jotkut hävittävät niitä, joita ovat aiemmin vastaanottaneet:(


Mutta tämä mun pitsihommani on edennyt nyt tähän asti... Ei vielä ihan viivoittimen mittaa ole pituus. Leveimmältä kohdalta pitsin leveys on 10 cm.

Malli on sellainen, että kun sitä vähän aikaa tekee, niin ei sitten enää tarvitse koko ajan olla nenä ohjeessa kiinni. Ja se on kiva:)

Suopursu kukkii...

Kukkii, vaikka suomme ei ole aava eikä rannaton:)

Meillä on täällä pieniä suon lämpäreitä vähän siellä täällä. Tässäkin polun varressa molemmin puolin on soista.  Tuo sininen on kissankoppi. Siitä on jo melkein kaksikymmentä vuotta, kun meillä oli kissa. Siitäkin on joskus juttu pykätty.

Pitsikaulus

Olin aloittanut tämän kaksi vuotta sitten. Pitkästä aikaa otin virkkuuboksini esiin ja tuostahan ei puuttunut enää  muuta kuin nappi ja lenkki sille. Virkkuuboxijutussa kaulus oli ollut jo melkein valmis.  Hämäläisen hommat on joskus aika hitaita.

Ohje oli siinä virkkuuboxin mukana ja  se oli paljon levämmälle kaulukselle. Jätin kauluksen paljon ohjetta kapeammaksi.

Metsätähtiä

Metstätähti on Ruotsin Värmlannin maakuntakukka. (kertoi Wikipedia)

Olikohan joku mennyt sinne edeltä?

Oli varhainen aamu. Kolme naista oli noussut ylös aikaisin. Niinhän he yleensäkin tekivät, mutta tämä aamu oli erilainen. He tuskin olivat stressaantuneina kovin hyvin nukkuneetkaan. Nyt he olivat jo matkalla erinäiset tarvikkeet mukanaan.

Kun he olivat aivan lähellä määränpäätään; haudallehan he olivat menossa, heille tuli siinä mieleen, että hautahan olisi suljettu. Kuka heille siihen aikaan aamusta haudan avaisi? Heillehän se oli mahdotonta, sillä hautahan oli suljettu hyvin suurella kivellä. Eivät heidän voimansa sen vierittämiseen riittäisi.

Kun he sitten nostivat silmänsä, siihen juuri puhumaansa ongelmaan, he näkivät, että hautahan oli jo auki. Joku olikin jo vierittänyt kiven pois. Olikohan joku mennyt haudalle ennen heitä, he miettivät.

Naiset astuivat varovasti siihen hämärään. He pelästyivät astuessaan hautaan sisään. Siellä todellakin istui joku. Joku, jota he eivät tunteneet. Se "joku" oli nuori mies valkeissa vaatteissa. Hän istui siinä oikeanpuoleisella penkillä.

Nuorukainen puhutteli heti pelästyneitä naisia. Hän sanoi ensimmäiseksi, etteivät pelkäisi. Sitten hän sanoi, että tiesi heidän etsivän Jeesusta, Nasaretilaista. Häntä, joka oli ristiinnaulittu. Hän sanoi, ettei Jeesus ollut siellä enää. Hän oli noussut ylös. Sitten tuo nuori mies kutsui naisia katsomaan paikkaa, jossa Jeesus oli maannut. Hän sanoi vielä heille, että veisivät sanaa eteenpäin, että Jeesus menee Galileaan ja siellä opetuslapset saisivat hänet nähdä. Ja Pietari mainittiin vielä ihan erikseen nimeltä niistä, joille se sana pitäisi toimittaa.

Naiset eivät saaneet sanaa suustaan. He olivat siihen aivan liian hämmentyneitä, jähmettyineitä pelosta. Nuorukaisen lakattua puhumasta, he juoksivat päätä pahkaa ulos haudasta. Kun he vihdoin hengästyneinä pysähtyivät, he kyselivät toisiltaan, että mitä se äskeinen oikein oli?!

Kysymykset risteilivät heidän päässään. He eivät tienneet mitä ajatella. He vapisivat vieläkin pelosta. Eivätkä he sanoneet kenellekään mitään.

Mutta vähitellen heidän järkyttyneeseen mieleensä alkoi tulla jotain uutta ja todellista; heillehän oli sanottu, että Jeesus oli noussut ylös! He alkoivat muistella tarkkaan, mitä haudalla tapahtui, ja mitä heille oli sanottu. Ja vähitellen naisten mielen tavoitti se ilo, mitä pitikin: se uskomaton oli tapahtunut, että Jeesus oli noussut ylös!

Mikä valtava ilon aihe se olikaan. Ja heidän mielessään alkoi kyteä toive saada nähdäkin hänet.

Ja sekin toive toteutui vielä.

Kts. Mark. 16