Kiviä ja romua - Kuvakierroksen osa II

Olen joskus sanonutkin, ettei meillä ole puutarhaa - on vain piha. Tykkäisin kyllä ihan puutarhasta, mutta en ole viherpeukalo ja inhoan mullan kanssa touhuamista; kasvien istuttamista, jne.  Ja tätä kaikkea haluttomuutta ei suinkaan vähennä se ajatus, että punkkejakin on. Minä voisin muutoin "puutarhassani" tykätä silloin tällöin nyppiä vähän rikkaruohoja tai kuivia lehtiä. Mutta nyt esimerkiksi iltaisin sellainen hiljakseen käveleskely pihassa tai tiellä, puhumattakaan joku puuhastelu, on sietämätöntä kimpussa olevien hyttysten ja tai muiden itikoiden takia. Niinpä siis meille sopisikin sellainen puutarha, jossa on muutakin silmäniloa, tai silmänruokaa edes, kuin hoitoa vaativat kasvit.

Eilen yhden tyttären kanssa vähän romuja raahattiin pihan periltä näkösämmälle...

Maitotonka kavereineen laitettiin "häkkiin".

Nyt ei tarjoilla kahvia eikä kakkua:)

Tuossa sydänvuoassa meillä tehtiin aikanaan täytekakun pohjat:) Vuoan ulkopinta oli silloin punainen. Sain vuoan joskus eräältä ystävältäni. Sitten meillä ruvettiin tarvitsemaan uutta ja isompaa vuokaa. Tämä päätyi lasten leikkeihin. Ja nyt se saa olla vain.

Maitotonka ja kahvipannut on joskus jostain romunkeruupaikalta haalittuja. Tuo ruosteinen säilykepurkkikin löytyi jostain pihan periltä. Se oli kiinnitetty johonkin puiseen "varteen" nauloilla ja narulla... En vain yhtään muista, minkä vuoksi. Onkohan ollut jossain lasten hommissa joskus sekin. Nyhdin tarpeettomat lisukkeet siitä irti. Nyt siihen voisi istuttaa jonkin kukan.

Ei tarvi ruohoa leikata, kun maasto on tätä.

Isännän jo jokunen vuosi sitten laittamia isoja kiviä portaiksi. Ne vievät tuonne vähän taloa alempana olevalle maan osalle. Maalatut pikkukivet tyttöjen monen vuoden takaisia teoksia. Lieköhän siinä sukulaistyttöjenkin maalaamia joukossa.

Kiviä on joka paikassa ja monin tavoin. Itseasiassa tämä vaara, jolla asumme, on varmaan aikamoinen kivikasa, jos sen aivan ilman kasvillisuutta näkisi. Kun muutamia vuosia sitten metsää harvennettiin, niin hakkuukoneen jäljiltä maa oli jonkin verran tietysti kulunut, niin silloin havahtui vielä tavallistakin enemmän huomaamaan, kuinka kivistä täällä on.

 Männyn pitkä oksa siinä riippuu ihan nenän edessä...

Tuo metalliverkko on ilmeisesti jäänne siltä ajalta, kun taloa 90-luvulla jatkettiin. Sitä käytin joskus aitanakin "kasvimaalla" siihen tapaan, että laitoin oksia maahan aidan joka ruudun kohdalle, jotta jänikset edes pysyivät etäämmällä vaivaisista kasveistamme. Asettelin tyttären kanssa nyt tuon verkon niin, että  se on tuossa vähän kuin katiska. Tuonne voi kävellä sisään tuon pienen kuusen ja sen vieressä olevan koivun toiselle reunalle, mutta takaisin on tultava samaa tietä. Jotain olisi tarkoitus tuohon verkon kupeeseen vielä laittaa kasvamaankin.

Tähän tapaan...

Ja siinä menee verkon vierestä polku metsään. Meillä on talosta katsoen neljään suuntaan joku kulkureitti: tie tietysti, ja kolmeen suuntaan lähtee pihasta polku.

Jahaas! Joku päivä sitten huomasin, että vanha mattoviukakin on päätynyt nuoremman väen touhuihin pihalle... No, enpä minä ole sitä enää käyttänytkään.

Osa III kai juttuun myös tuloillaan. Se lähtee "ihan pihalta" vähän ulommas: Metsän puolelle.