Mökki... taas!

 

Mutta kun näkymä keittiön ikkunasta siihen on aina hieman erilainen, vaihteleva. Ja siten kiinnostava. Riippuen vuorokauden - tai vuodenajasta. Tai ihan vain valon määrästä, tai sen puutteesta. Toisinaan tuo esiin, toisinaan peittää jotain. Mökki ja metsä itsessään kuitenkin aina samat:)

Metsäistä pieneen karkkilaatikkoon

Aamulla sumuinen ikkunanäkymä  minut innosti tähän kokeiluun🌫️🌳 Mutta ainahan se on niin, että tulos on todellisuudesta eroava jotenkin (ja siten myös epätyydyttävä omasta mielestäni).  Mutta näillä mennään, mitä on🙂 

Alla kahvikuppi kokoluokan osoittajana tälle kuvalle.

Vähän sarjakuvan tapaan...

 

Eilen sain valmiiksi tuon. Se sai alkunsa kuten  moni muukin kuva, siitä kun luettua näkee mielessä jonkinlaisena kuvana ja haluaa kokeilla, saako aiheesta kuvaa tehtyä.  Tämä on tehty  kaupasta ostetun pizzapaketin pahville. Se oli sellainen kohoraidoitettu se alimmainen osa, ja se  osaltaan sai ajattelemaan sarjakuvaa...:) Jo aiemmin tein yhden kuvituksen tällä tavoin. 

Tänä aamuna huomasin vielä yhden jakeen, Jeesuksen sanomisen, jonka voi kuvaan liittää kuin saatesanoiksi: "Kun hän näki väkijoukon, hänet valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma  paimentaa vailla." Evankeliumi Matteuksen mukaan 9:36  (v. 1992)

🐑🐑🐑🐑🐑🐑🐑🐑🐑🐑🐑🐑

Ja tässä se aiempikin sitten.  Olin siitä aikonut juttuakin, mutta se homma oli jäänyt kesken. Olin kirjoittanut kuitenkin jo kuvan selitykseksi näin:

"Olin joku viikko sitten piirustellut tuota, mutta se oli jäänyt vähän keskeneräiseksi ja vaille väriä. Kun se tuli eilen piirustuskasastani esiin, minua vähän huvitti kyseinen tekele. Otinpa sen sitten jatkokäsittelyyn ja tuollainen siitä tuli. Koko homma, eli kuvan idea, perustui yhteen jakeeseen, jossa jotkut kaivoivat toisille kuoppaa, mutta putosivat siihen itse! 

Kuvassani eläimetkin häiriintyvät lähestyvistä kuopankaivajista. Mutta kun tilanne on ohi, palailevat linnut taas lähistön puihin lepäilemään ja apina herkuttelemaan banaaniansa."

Kuvittelemisiin🕊️🙂 

T: Tuula

Valopöllö🙂

Ehkä on aika pöllöä tällaista juttua tehdä... mutta kun minun mielestäni tässä keittiön pöydän ääressä istuessa tuolla katonrajassa on kiva auringon tekemä pöllö☀️ Siinä se on siivet levällään.

Se oli "tehty" sinne sillävälin, kun toista juttuani pykäsin🙂  Siinä toisessa oli mainitaa jutun lopussa myös siitä, mitä valon tekosia tänä aamuna ulkona ihastelin:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2023/04/matkan-rasitukset.html  

Valoisaa päivää sinulle❤️

Pitihän ne koivet käydä taaskin upottamassa lumihankeen - hankikantosilla:)

Lähdin kävelemään aamulla kouluun menijöiden kanssa samaan aikaan. Kun oli pakkasaamu, piti päästä metsäaukion hankikantosilla kävelemään. Hanki kantoi paremmin kuin olin luullut, ja niinpä tein pidemmän lenkin  kuin olin aikonut.

Tuonne alas tummaan laaksoon en aikonut mennä. Menin täällä ylempänä.

Tuolta tulin.

.

Ja toisen rinteen reunamilla mielestäni kivoja yksityiskohtia bongailin.

Sitten tulin taas valinnan paikalle... Tiesin entuudestaan, ettei tuolla soisella alueella ole yleensä ollut hankikanto kovin kestävää. Päätin kuitenkin mennä, koska eipä tuonne juuri muutoin tule mentyä.

Ja niinhän siinä kävi, että kun olin jo aika lähellä tietä, alkoi jalka upottaa oikein kunnolla. Luulin jo jossain vaiheessa, että pitääkö minun kontata se loppumatka. No, onneksi ei, mutta pienetkin näreet oli tukena ihan toivottavia. Pelkäsin vielä, että jos siellä vaikka kadotan kännykkäni johonkin lumeen, koska ylläni olleessa takissa oli avotaskut. Lunta sain kuitenkin rapsia sukistani ja kopistella saappaista tukevalle tielle päästyäni.

Tuolta tulin, ja tuonne menin. Auto piti viimeksi jättää alas, koska tie on niin jäinen. Roskistakin siirrettiin  hieman, että sen tyhjentäjä pääsee siihen paremmin käsiksi. Se olisi normaalisti tuossa oikealla kuusen ja auton vieressä.

Joissain kohtaa tien keskikohta alkaa olla sulaa, mutta toisia paikkoja on hiekoitettu varsinkin kävelijöitä ajatellen.

Kun pääsin kotipihaan, koivussa joku lintu lauleskeli  niin kesäisen tuntuisesti🐦 

Vähän huvittavaa oli, että tytöt kerkesi Lieksan keskustaan kouluun lähes 30 kilsan päähän ennen kuin minä kotiin - tältä ihan lähikierrokseltani🙂

Pieneen muistikirjaan kirjoitetusta

 

Näistä tuolla toisen blogini puolella, ja siinä hieman omaa isäänikin muistellen:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2023/04/teit-isain-astumaan.html 

---

Isäni olisikin tämän viikon maanantaina täyttänyt  93 vuotta, jos vielä olisi ollut elävien kirjoissa. Mutta ei ole ollut sitä lähes kolmeenkymmeneen vuoteen... Nopeasti on sekin aika mennyt. 

Eilisaamun lumikenkäkävely aurinkoa ihailemaan

Eilen aamulla aurinko näytti heittävän säteitään tuolta metsän puiden takaa niin kivasti, että päätin mennä sinne niitä katsomaan. En viitsinyt mitään farkkuja ruveta ylleni vaihtamaan, joten vedin vain sisällä käyttämäni hamevaatetuksen ylle pitkän, talvisen "hametakkini" ja talvikenkien päälle lumikengät. 

Hangen pinta oli kova, mutta ei silti niin kestävä. Sen totesin, kun pihasta lähtiessäni lumikukkulalta laskeuduin alas ja menin heti nenilleni.  Ajattelin, että mitähän siitä kävelystä tulee, mutta sujui se sitten alkua paremmin. Muutamia kuvia lyhyehköstä kierroksestani nappasin. 

Semmoinen oli kuvakierroksemme☀️

T: Tuula "Metsäntytttö"🙂

Ps. Jos haluat nähdä sen eilisen  "hamevaatetukseni", joka itseasiassa tänäänkin käytössä on, sen näkee täältä vaateblogista: 

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2023/04/vihertaa-pitka-liivi-ja-hame.html

Kuinka yhdelle silminnäkijälle valkeni asia?

"Niin tuli sisään myös se toinen opetuslapsi, joka oli ensimmäisenä saapunut haudalle, ja hän näki ja uskoi.* Vielä he näet eivät olleet ymmärtäneet, että kirjoitusten mukaan Jeesus oli nouseva kuolleista."  Evankeliumi Johanneksen mukaan 20:8-9 KR-92 

*Ja mikä hetki se  oli? Se, kun hän itsekin, eli kirjoittaja Johannes, astui sisään hautaan ja näki ne käärinliinat. Silloin valkeni Johannekselle se asia.

Jeesus itse sanoi näin: "Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille..."  Evankeliumi Luukkaan mukaan 24:44 KR-92

 

 

Ylösnousemuksen päivä - ja aamuaurinko☀️

 

Tämä outo kuva kaipaa vähän selitystä. Kun aamulla heräsin, silmäni rekisteröivät auringon vaikutusta jo lähistön puiden latvoissa. Osa oli aivan keltaisia latvoistaan, kuin syksyn keltaiset. Ajattelin sitten myös tätä pääsiäispäivää, jona muistellaan erityisesti sitä, kun Jeesus nousi silloin haudasta. Enkelit olivat silloin olleet joidenkin nähtävissä. Tulivat silloin niihin arkisiin ja karuihin tilanteisiin. Mitä itse ajattelisikaan, jos tuolla takapihan maisemassa näkisi istumassa kivellä epätavallisen hahmon... Mutta ylensä meille ei ole katsottu tarpeelliseksi enkeleitä nähdä. He tekevät työtään tavallisesti silmiltämme salassa.

Mutta vaikkei enkeleitä meille näytettäisi, eikä Kristus itsekään meille täällä silmin nähtävänä näyttäytyisi, on kuitenkin JEESUS KRISTUS ylösnoussut! Ja takaisinkin hän tulee lupauksensa mukaan. Sekin aika lähestyy päivä päivältä.

Nyt on Agricolaa...!

Kävimme kiirastorstaina Joensuussa ja siellä Kontissa. Kirjahyllyillä silmäni osuivat johonkin tosi vanhan näköiseen, paksuun kirjaan,  joten pitihän se näppeihin jo ihan uteliaisuudesta ottaa. Ja kas, mikä löytö se olikaan: WSOY:n näköispainos v. 1987, Mikael Agricolan teosten osa I.  Sehän kiinnosti!  Hintaa oli 15 e. Kirjaa tutkiessa joutui miettimään, kuinka järkevää on sitä ottaa, koska se tosiaan on sitä vanhaa, vaikeaselkoista pränttiä ja vanhaa kieltä. Sitä mietti, että jos ei siitä saakaan mitään selvää. Mutta ei sitä kauaa mietitty ja kirja otettiin. 

Tässä joku päivä jo ehdin kokeilla, mitä siitä saan irti. Kun siitä yrittää ottaa selkoa, mitä kirjassa lukee, on siinä jotain samaa kuin niissä William Cowperin runojen kääntämisissä suomeksi. Sitä samaa - ikäänkuin aarteenetsinnän ja löytämisen - iloa, kun saa tekstistä jotain irti.

Kirja olisi kaivannut paksuutensa vuoksi alleen sellaisen vanhanaikaisen kaltevan tuen, jollaisia vanhoissa kuvissa näkee. Itse laitoin alle pari kirjaa, ja tuon pienen sivujen päälle, jotta sivut pysyvät auki.

Kirjalöytö oli jännä sikälikin, että minulla oli joskus aiemmin löydetty pieni Agricolan rukouksista koottu kirja, jossa on vanhoin sanakääntein niitä Agricolan kokoamia rukouksia, mutta ne on kirjoitettu sen lisäksi myös nykykielellä helposti luettaviksi. Sitä kirjaa lukiessa oli jo herännyt toive saada lukea niitä rukouksia enemmänkin. No nyt se toive toteutui enemmin  kuin osasin edes ajatella!

Tämä pieni kirja on Kirkkohallituksen kustantama ja se on painettu v. 2007 Gummeruksen Kiejapainossa. Siinä rukoukset on nykysuomeksi toimittanut Juhani Holma. Kirja sisältää rukouksia aamuun ja iltaan, eri elämäntilanteisiin, kilvoitukseen. Sieltä löytyy rukouksia jopa koululaisille ja opiskelijoille:) On myös ruokarukouksia ja rukouksia sairauden vuoksi. On rukouksia matkalle lähtijöille, kuin myös esivallan puolesta, sekä rukous häiden aikaan. Ja monia muita!

---

Sitten vielä tämä Agricolaan liittyvä piirros  vuodelta 2019 huhtikuulta. 

Kuvan taakse olin kirjoittanut: "Agricola kotimatkalla (3.4.) joka koitui hänelle kohtalokkaaksi (9.4.)" 

Kuvasta oli juttu blogissa huhtikuussa 2019:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2019/04/huhtikuun-3-pva-alkoi-kiireinen.html

Idea kuvaan oli tullut 3-osaisesta sarjasta, jota olimme Yle Areenasta katsoneet:

https://areena.yle.fi/1-3932665