Huhtikuun 3. pvä alkoi kiireinen paluumatka

Sinä lähtöpäivänä 3. huhtikuuta aurinko  saattoi hyvinkin paistaa jo maata sulattaen, mutta aamulla maa oli vielä jäinen. Hankikantosilla kävely olisi ollut mahdollista, mutta näillä matkalaisilla ei ollut aikaa moiseen. Oli niin kiire, ettei haluttu edes yöpyä missään majapaikoissa, vaan matkaa tehtiin kiireisesti koko ajan ja yövyttiinkin reessä.  Päivällä oli turkissa jo kuuma, mutta kun aurinko illalla painui mailleen, alkoi tulla vilu. Ja yöt ne vasta kamalia olivat. Vaikka kuinka oli vällyjäkin yllä, tuntui että sitä ihan vallan jäätyy!

Paluumatka Huhtikuun 3. pvä.  

Nyt oltiin oltu lähes viikko jo paluumatkalla. Nyt oli 8. pvä huhtikuuta. Ylitettiin raja.  Mutta valitettavasti tämä rauhasta neuvotellut reessä istuja, oli huonovointinen. Reki piti kohtapuoleen pysäytttää erääseen kylään, kun olo kävi sietämättömän huonoksi. Rauha oli kyllä tullut sotivien maiden välille, mutta tämä  rauhanneuvottelija ei päässyt itse siitä nauttimaan, sillä hänelle olivat  matkan  rasitukset olleet liikaa. Hänen työnsä oli tehty. Kuolema korjasi hänet huhtikuun 9. pvä.  Kyytimies joutui viemään kyydittävän hengetönnä kaupunkiin.

Arvaatko ketä ajattelin,  kun noita rivejä kirjoitin? Vastauksen saat tästä.  Linkki vie Yle Areenan ohjelmaan, jota tänään katselimme ja jonka johdosta minun mielikuvitukseni alkoi myös laukata ja sen takia tähän juttuun tuo pikakuvakin kehitellä.