lauantai 6. huhtikuuta 2019

"Mun miälestä kahvi tarttis juada kuumana"

Noin ajattelin lauantai aamuna. Kahvi on usein ollut sellaista lämmintä löröä, että hyh!  Vika on kahvinkeittimessä, vaikka ei siinä varsinaista vikaa olekaan... Se vain on liian uusi, muutaman kuukauden vanha, ja katkaisee virran 40 minuutin kuluttua. Eihän se riitä ollenkaan. Aamuisin saatan viipyä pitkään keittiön pöydän ääressä ja hörppisin mieluusti kahvini kuumana. Mutta kun ei. Syntyykö siitä jotain säästöä, kun joutuu sitten napsuttelemaan sitä keitintä uudestaan päälle, jos huomaa tehdä sen.  No nyt joku sanoo kenties, mielessään tai ääneenkin, että tuohan on hullun hommaa, eihän noin pidä tehdä, vaan laittaa kahvi termokseen.  Juupa juu. Voisi kuvitella sellaisenkin tilanteen, että on jotkut kivat kekkerit ja väki istuu kenties hyvässä tunnelmassa pöydässä. Jutellaan ja juodaan kahvia siinä tunti  tai parikin. Vähä ehkä tunnelma latistuu termoksen kanssa sählätessä. Tai aamuisin on ylimääräistä hommaa ja ääntä toisten nukkuessa, kun ensin lämmittelet sitä termosta lämpimällä vedellä, ettei kahvi sinne kaadettaessa "jähdy". (Nuarempi polvi meillä muute yks päivä ihmetteli, että sanonko tuan yhdellä äällä. No sanon, ainaski toisinaan. Mitä sitä venyttään... :)  Ja jotenki ei se termospullotouhu muuteskaa innosta. Muistan ku kenkätehtaalla aikanaan sai juoda sitä termoskahvii. Ei se nii häävii ole.





Nii, että ois kiva, jos kahvi sais pysyy pitenpää lämpimänä alkuperäses paikassas. Et ois ees  se täys tunti kahvinkeittimellä aikaa, mut mialuummin kyl  kaks. Joskus mä oon lämmittäny sen keittimeen jääneen kahvin kattilassa hellallaki. Mikroohan meil ei o.  Harmi ku se entinen keitin sillon hajos. Sinänsä se o hyvä, ettei se keitin koko päiväks päälle jää. Mut on tos kyl seki, että jossai autokorjaamol tai vastaavas paikas, tuskin sit saa tuaretta, kuumaa kahvii, jollei joku o vartavaste siittä touhusta vastuus. Kas ku ei kahviloiski o lämpölevyt kiälletty...

Tai kas kun ei oo rajotusta näis tietsikoissaki, ettei montaa tuntii sais päällä pitää ja tämmösii turhanpäiväsii kirjotella. Tai millonkas vaik telkkarit saa aikarajotuksen, tai kännykkätouhut, tai saunomine? Noitahan rupeis keksimää varmaa vaik kui, ku oikee miättis. Miks se just kahvinkeitin oliki. Monel on varmaan viäl sellanen keitin, joka voi olla pääl vaik koko päivä, jossei ite sammuta. Mut ku sellanen hajoo, ni sit on vaan tommosii rajotettui versioita kaupois tarjolla, Joku direktiivi kait sen määräs.

Ja niinpä minäkin sitten menin keittään uutta kahvii, kun vanhat oli juatu. Isoo satsiiha ei ny kannata keittää kerralla, vaa useammin pienempii, jokka varmaan ehtis juoda kans. Mahtaako tuost säännöksest nyt hyötyy olla, jos muuki kansa toimii kuten mä? Jos siinä onki takana kahvinsäästö:)



4 kommenttia:

  1. Meillä kyllä laitetaan kahvi termoskannuun :) Mutta välillä kun usein aamulla juon kahvikaakaota (murukahvia+maitokaakaojauhetta mukiin ja vedenkeittimessä kiehautan veden ja joukkoon kauramaitoa), niin joskus joudun toista mukillista varten lämmittämään uudelleen veden keittimessä, kun on kerinnyt mennä haaleaksi....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin olisi termoskannu, mutta en vain tykkää ruveta sen kanssa puuhastelemaan. Vedenkeitin on aika harvoin meillä käytössä ja siitä lähteekin aika metakka, isompi kuin kahvinkeittimestä. Aamuisin yritän olla hiljaa, että toiset ei herää liian aikaisin:)

      Poista
  2. Kahvin pitää olla kuumaa, olen samaa mieltä! Haaleasta kahvista tulee jopa kiukkuiseksi, eikä tunnu ollenkaan että on juonut kahvia.
    Minäkin olen tottunut sanomaan jäähdy yhdellä ä-kirjaimella. Olen myös Satakunnasta kotoisin. Oikeammin Sata-Hämeestä, voi myös sanoa että Pirkanmaalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina ihmettelen, kun jotkut tykkää haaleasta tai kylmästäkin kahvista. Äitini aikanaan tykkäsi sellaista juoda. Ja nyt vanhin tytärkin.
      Mun on nykyisin vaikea tietää joistakin sanoista, mistä minkäkin olen saanut. Vanhempani olivat Vesilahdesta ja Luopioisista, oma synnyinkuntani on Kangasala, mutta täytin 6 vuotta kun muutimme Pomarkkuun. Ja nyt minun puheeseeni on jo pitkälti yli kahdenkymmenen vuoden tarttunut isännältäki sanoja. Taitaa mulla olla oikein sekakieltä:)

      Poista