Kesäkurkistuksia

Lähdössä kotipihasta Vuonislahden kokkoa katsomaan. Auton peilistä näkyy ilta-auringon valaisema talo takanamme, ja sivulla pihan mökki.

Ystävän päivällä tuoma ihana kukkakimppu.

Vuonislahdden kokko, laivalaiturilta katsottuna. Väkeä oli enemmän kuin osasin odottaa.

Ja takaisinpäin tullessa pysähdyttiin vielä uimarannan hiekalla kävelemässä ja auringonlaskua ihailemassa. 

Ei meillä ollut koiraa, mutta jollakin oli ollut. Rannalla oli myös muutama lapsi uimassa,  ilmeisesti isoäitinsä heitä vahti ihan vedessä itse seisten.

Onneksi oli kivan aurinkoista☀️

---

Onhan niitä harmaita ja sateisia päiviä tässä ollut...

Mutta tänä aamuna näyttää tältä...

Lieksalaista: Ylen juttu Paaterista, jossa on taiteilija Eva Ryynäsen taiteilijakoti, ateljee, kahvila ja kirkko

Kesällä on kuulemma kaksipäiväiset juhlat! Tuossa Ylen jutussa on myös esillä kuva siitä Seitsemän veljestä -veistoksesta, jolla maatilan emäntä Eva Ryynänen aikoinaan pääsi opiskelemaan  kuvanveistoa:

https://yle.fi/a/74-20211870

Evan ateljee tehtiin navettaan, kun Eva ja Paavo pistivät lehmät 🐄  pois.  Evan suurin taideteos on ateljeekodin pihassa seisova, vuonna 1991 valmistunut upea kirkko.

Paateri sijaitsee Lieksassa - sanon nyt näin: Vuoniskylillä - koska niin Vuonislahti, kuin Vuonisjärvikin mainitaan kyläksi, jossa se on. Osoitteessa on kuitenkin Vuonisjärvi. Ja Lieksa Joensuu -tieltä on opasteet sinne. En osaa sanoa syytä siihen kylä-epäselvyyteen. Liekö niin kahden kylän rajalla, että jossain virallisissa asioissa se on osa Vuonislahtea; mutta niinkuin joskus jostain saatetaan sanoa; että käynti on Vuonisjärven puolelta🤔 Sijainti on selvä kuitenkin🙂

Tässä vielä Evan elämästä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Eva_Ryyn%C3%A4nen

---

Taannoinhan katselin Kuulokeskuksessa käydessäni yhtä Eva Ryynäsen teosta, joka seisoi siellä odotustilassa; siitä kuvia tuossa jutussa:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2026/02/arkea-kuulolaitteet-vaihtoon-ja.html

Rantoja ja vettä. Kuinka sai mittakaavaa siitä paikasta.

"Kun tuli ilta, opetuslapset menivät alas rantaan,"

Kun tuon luki noin yksinään - kokonainen jaehan tuo on - tuli mieleen kesäinen järvenranta, vaikkapa Pielisen rannalla... Mutta juttu jatkui. Ei ollutkaan niin leppeä, rauhallinen kesäilta - ja soutumatka...

 "nousivat veneeseen ja lähtivät kohti

 Kapernaumia, toiselle puolelle järveä.

 Oli jo pimeä, eikä Jeesus vielä ollut

 palannut heidän luokseen. Tuuli puhalsi

 ankarasti, ja järvellä kävivät vaahtopäiset 

 aallot. Kun he olivat soutaneet

 kahdenkymmenenviiden tai

 kolmenkymmenen stadionmitan*

 verran, he näkivät Jeesuksen

 kävelevän järven aalloilla

 ja lähestyvän venettä.

 He pelästyivät.

 Mutta Jeesus sanoi heille:

 "Minä tässä olen, älkää pelätkö."

He aikoivat ottaa hänet veneeseen,

mutta samassa vene jo tuli

siihen rantaan, jonne he

olivat menossa."

Johanneksen evankeliumi 6:16-21 KR-92

Minua jäi vielä kiinnostamaan se mielleyhtymä täkäläisiin rantamaisemiin, ja niinpä katselin niitä  mittoja sitten:

*Stadionmitan pituus selitettiin toisaalla, alaviitteessä kohdassa Matt. 14:24. Se pituus oli 192 metriä. Joten: 192 m x 25 = 4800m ja 192 x 30 = 5750m, eli n. 5-6 kilometriä oli mainittu mitta siinä kohtaa, kun oltiin melkein perillä. 

Samaa luokkaa on matka Pielisen yli kohdilta Vuonislahti - Koli. Se siellä nytkin oleva jäätie, on pituudeltaan 7 km. Se on Euroopan suurin sisävesien jäätie.

Eli jos minä aluksi ajattelinkin kesäistä järvenrantaa kivineen ja kaislikoineen, niin mielikuva oli jostakin näiltä vesiltä. Samanpituisen kävelyhomman Jeesus olisi voinut tehdä vaikka tällaisilla seuduilla. Vaikka Vuonislahden uimarannalta lähteä liikkeelle Kolin suuntaan. Mutta tehnyt sen - ei aurinkoisena, kesäisenä iltana - vaan pimeässä ja myrskyssä.

Mutta tuostahan tulee vielä mieleen, että pimeissä ja myrskyissähän Jeesus saattaa joskus ihmiselle näkyväksi tulla. Mutta kyllä kivoinakin hetkinä hänet joku huomaa.

Sanonpahan vielä tämän, että mistä tilanteesta Jeesus oli lähtenyt sille pimeälle ja tuuliselle ilta/yökävelylleen: Hän oli halunnut olla jonkin aikaa yksin. Väkijoukkoja oli ollut hänen ympärillään. Oli ollut suurta hälinää, sen hänen järjestämänsä suuren leipä ja kala - yhteisruokailun jälkeen...  Hän tarvitsi hiljaisuutta sen kaiken jälkeen.

 

Rannalla

Eräs ystävä ehdotti uimareissua. Hän tuli hakemaan meitä ja päätimme mennä Vuonislahden uimarannalle, jossa hän ei ollut ennen käynyt uimassa. Oli loistokeli: ei liian kuumaa, vesi ei liian kylmää, eikä aurinkokaan paistanut silmiin, koska se tuli siihen kellonaikaan selän takaa.

Oli kuitenkin yksi ongelma: En ollut löytänyt uimapukuani:(   Niinpä siis kahlasin vain ja kävelin rannalla. Ja mitä uutta sieltä löysin: riippumaton, johon oikein kehotettiin uskaltautumaan. Niinpä minä sitten menin... Mutta vähällä oli etten siihen itseäni ährästettyäni kellahtanut toiselta puolelta maahan:) Mutta en kuitenkaan, koska joskus "ikuisuuksia" sittten olin tutustunut siihen mahdollisuuteen riippumaton kanssa ja osasin olla varuillani.

Oli mukava livistää rempan keskeltä ja mennä edes vähän varpaita  kastelemaan rannalle. 🙂

Kotiseutukierros - Rannalla ja ajelulla lähitienoon teillä

Astu lankulle... ja kävele. Älä tipu veteen. Tosin ei siinä syvää ole. Saarekkeella on tulentekopaikka.

Katse ja zoomaus Pielisen vesien yli... Kolin rinteissähän on lunta.

Katse saarekkeelta kauempana näkyvälle uimarannalle.

Ja sitten jatkui matka muualle.

Vanha mylly Läpikäytävän tien varrella. Olisin mieluusti jäänyt enemmänkin katselemaan ja kuvailemaan, mutta en kehdannut, kun läheisen talon kohdalla oli joku asukas puuhailemassa jotakin. Kyseisen tien varrella oli jäljellä monta maitolavaa, (tai maitolaituria, jos niin tahtoo sanoa:)  Ja koko ajelullamme niitä laskin kai ainakin seitsemän nähneeni, ellei jäänyt vielä joku alkumatkasta huomioimattakin. Kahdestihan ajoimme kierroksellamme traktorin perässäkin. Onneksi vielä on maaseutu asuttuna ja on maalaistaloja vielä näillä seuduilla!

Vornan museotie Kelvällä. Talonpoikien jo 1700-luvulla tekemä. Tien varressa on myös sodittu 1800-luvulla.

Mitähän vuotta lienee tuo TVH:n kyltti...

Museotien kesyimpiä kohtia. Jyrkimmillä ja mutkaisimmilla paikoilla katselin vain tietä tai vierellä olevaa pudotusta... Ja sopi toivoa, ettei vastaantulijoita ole.

Museotie on osittain Joensuuta, osittain Lieksaa.

Hanhet rannalla

Hiippailin aina vain lähemmäs ja lähemmäs... Kun eivät kerran lehahtaneet lentoon heti rannalle saavuttuamme.

Ja vielä rannalla kiertelymme jälkeenkin, kun olimme auton jo tielle kurvanneet ja näiden kohdalle vielä pysäyttäneet, ne siinä tyynesti vain olivat.

Kiitos poseerauksesta:)

No, oli niitä kuvia tietty liikaa, mutta en osannut ruveta valkkaamaan, mikä otetaan, mikä jätetään.

Wikipedia/Valkoposkihanhi 

Tämänaamullista: No menehän siitä!

Menehän nyt siitä.

Tämänaamullisesta ideansa saanut. Veimme tyttären junalle. Matkalla näimme erään maatilan lehmiä juuri navetasta tulevan. Vähän näytti lehmä mietiskelevän, että mennäkö tästä nyt ulos. Pohdimme ohi ajaessamme, että vieläköhän niitä siitä ulos on tuloillaan, kun takaisinpäin ajellaan. Vaan olipa navetan ovi jo kiinni, kun ohi toisen kerran menimme ja lauma lehmiä oli navetan toisessa päädyssä.

Minusta on aina ihana nähdä lehmiä. Johtunee siitä, kun niitä lapsena sai nähdä ihan tavallisena asiana. Minusta on surullista, että nyt viime aikoina on  lehmistä tehty ikäänkuin viimeaikaisen ilmastokeskustelun tiimoilta  melkein pääsyylliset siihen kaikkeen. En tykkää siitä. Jos karjanpito tästä maasta loppuisi, voisi olla niin, että niitä lehmiä ja karjatilallisia tulisi vielä ikävä monelle sellaisellekin, joita ne nyt ärsyttää. Toivotan voimia kaikille jotka karjaa pitävät!

Erikoisempi uimareissu - kirkkoveneitä rannalla

Toissailtana päätimme viedä tyttöjä uimaan Vuonislahden rannalle. Mutta kun olimme saapuneet uimarannan kohdalle, totesimme siinä tavanomaisella paikallamme olevan jo neljä autoa. Siihen päähän rantaa emme siis voinet autolla kurvata, kun autolle ei ollut enää tilaa. No, onhan sitten se toinen pää samalla rannalla, jonne voisimme mennä. Paitsi, ettemme voineetkaan. Siinä oli nimittäin liittymän kohdalla naru vedetty esteeksi ja oli kylttejäkin, joissa luki Karelia-soutu. Me siis ajoimmekin vähän edemmäksi, ja löysimme paikan autolle siitä tien pielestä. Siitä suuntasimme suoraan rantaan ja kävelimme varsinaiselle uimapaikalle. Tyttäret menivät uimaan. Siinä vähän aikaa oltuamme ja kaukaisuuteen tähyillessämme, alkoi  horisontissa häämöttää niitä veneitä, joiden vuoksi uimarannan toinen pää oli estetty autoilta. Meidän väkemme oli silti sillä rantaosuudella uimassa.  Niitä veneitä alkoi tulla näkyviin aina vain enemmän ja enemmän ja kohta niitä oli tulossa juuri niille tienoille, missä oleskelimme. Siirryimme hieman keskemmälle rantaa. Kohta niitä veneitä alkoi rantautua siihen viereen. Eikä mitä tahansa veneitä, vaan kirkkoveneitä. Niitä oli kaikenkaikkian 10 venettä. Siinä olisi saanut hyviä kuvia, jos kamera toimisi.  Oli Amerikan, Australian ja Saksankin lippua ihan nenän edessä, Suomen lippujen lisäksi. Onneksi tytär antoi kännykällä ottamistaan tähän kuvaa laitettavaksi siitä hetkestä kun soutajat jo olivat poistumassa veneistä. Kyseessä oli Karelia-soutu ja tämä Vuonislahden uimaranta on yksi sen soudun välietappi. Soudusta voi lukea lisää tuosta linkistä. Kun kaikki veneet olivat rantautuneet, mekin rupesimme tekemään lähtöä rannalta. Siinäpä sitten hetken kävelimme soutajien kanssa samassa syssyssä. Me autollemme, he läheiseen majataloon.

Mutta tämä toi minulle aiheen sitten kotona etsiä yhden hämäläiskylästä tehdyn kirjan: "Puutikkala - sydänhämäläinen perinnekylä." Samasta kylästä oli 70-luvulla pykätty kirja: "Puutikkala - viimeisen kirkkoveneen kylä." Tuo uudempi kirja on osittain samansisältöinen vanhemman kirjan kanssa. Molemmissa kirjoissa tulee esiin kylän kirkkoveneet: Ahti ja Ahti II. Nuorempi vene on valmistunut 1988. Ja "Puutikkalan vanha 1896 valmistunut kirkkovene Ahti lepää talaassaan Saksalanlahden rannassa ja muistelee entisiä aikoja Kukkian aalloilla." - mainitsee uudempi kirja. Tästä vanhemmasta kirkkoveneestä olen minäkin ottanut aikanaan kuvia.

Tuossa kuvassa näkyy äitinikin. Kuvat on otettu 80-luvulla. Minulla ja äidillä oli reisussa samanlaiset trikoiset pusero-hame -asut, jotka oli tilattu Anttilasta.

Ja laitanpä tähän vielä  kuvan Puutikkalan kylän raitilta.

Kylläpä juttu rönsyili... Pohjois-Karjalasta Hämeeseen, Vuonislahdesta Puutikkalaan.

---
Ja ties mihin muuhun... Lisäys nimittäin juttuun: Löysin vielä joskus jollain reissulla ottamamme kuvan, jossa on kirkkovene, Kuvanottopaikkaa emme kumpikaan, isäntä ja minä, nyt saaneet päähämme.