Toissailtana päätimme viedä tyttöjä uimaan Vuonislahden rannalle. Mutta kun olimme saapuneet uimarannan kohdalle, totesimme siinä tavanomaisella paikallamme olevan jo neljä autoa. Siihen päähän rantaa emme siis voinet autolla kurvata, kun autolle ei ollut enää tilaa. No, onhan sitten se toinen pää samalla rannalla, jonne voisimme mennä. Paitsi, ettemme voineetkaan. Siinä oli nimittäin liittymän kohdalla naru vedetty esteeksi ja oli kylttejäkin, joissa luki Karelia-soutu. Me siis ajoimmekin vähän edemmäksi, ja löysimme paikan autolle siitä tien pielestä. Siitä suuntasimme suoraan rantaan ja kävelimme varsinaiselle uimapaikalle. Tyttäret menivät uimaan. Siinä vähän aikaa oltuamme ja kaukaisuuteen tähyillessämme, alkoi horisontissa häämöttää niitä veneitä, joiden vuoksi uimarannan toinen pää oli estetty autoilta. Meidän väkemme oli silti sillä rantaosuudella uimassa. Niitä veneitä alkoi tulla näkyviin aina vain enemmän ja enemmän ja kohta niitä oli tulossa juuri niille tienoille, missä oleskelimme. Siirryimme hieman keskemmälle rantaa. Kohta niitä veneitä alkoi rantautua siihen viereen. Eikä mitä tahansa veneitä, vaan kirkkoveneitä. Niitä oli kaikenkaikkian 10 venettä. Siinä olisi saanut hyviä kuvia, jos kamera toimisi. Oli Amerikan, Australian ja Saksankin lippua ihan nenän edessä, Suomen lippujen lisäksi. Onneksi tytär antoi kännykällä ottamistaan tähän kuvaa laitettavaksi siitä hetkestä kun soutajat jo olivat poistumassa veneistä. Kyseessä oli
Karelia-soutu ja tämä Vuonislahden uimaranta on yksi sen soudun välietappi. Soudusta voi lukea lisää tuosta linkistä. Kun kaikki veneet olivat rantautuneet, mekin rupesimme tekemään lähtöä rannalta. Siinäpä sitten hetken kävelimme soutajien kanssa samassa syssyssä. Me autollemme, he läheiseen majataloon.
Mutta tämä toi minulle aiheen sitten kotona etsiä yhden hämäläiskylästä tehdyn kirjan: "Puutikkala - sydänhämäläinen perinnekylä." Samasta kylästä oli 70-luvulla pykätty kirja: "Puutikkala - viimeisen kirkkoveneen kylä." Tuo uudempi kirja on osittain samansisältöinen vanhemman kirjan kanssa. Molemmissa kirjoissa tulee esiin kylän kirkkoveneet: Ahti ja Ahti II. Nuorempi vene on valmistunut 1988. Ja
"Puutikkalan vanha 1896 valmistunut kirkkovene Ahti lepää talaassaan Saksalanlahden rannassa ja muistelee entisiä aikoja Kukkian aalloilla." - mainitsee uudempi kirja. Tästä vanhemmasta kirkkoveneestä olen minäkin ottanut aikanaan kuvia.
Tuossa kuvassa näkyy äitinikin. Kuvat on otettu 80-luvulla. Minulla ja äidillä oli reisussa samanlaiset trikoiset pusero-hame -asut, jotka oli tilattu Anttilasta.
Ja laitanpä tähän vielä kuvan Puutikkalan kylän raitilta.
Kylläpä juttu rönsyili... Pohjois-Karjalasta Hämeeseen, Vuonislahdesta Puutikkalaan.
---
Ja ties mihin muuhun... Lisäys nimittäin juttuun: Löysin vielä joskus jollain reissulla ottamamme kuvan, jossa on kirkkovene, Kuvanottopaikkaa emme kumpikaan, isäntä ja minä, nyt saaneet päähämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti