Sitä ei osattu lainkaan odottaa

Joidenkuiden hommana oli tuoda hänet siihen aamuisin. Niinkuin oli tehty joka aamu siitä lähtien, kun poika oli oppinut kerjäämään. Tai opetteluahan sekin homma oli ensin vaatinut. Mutta nyt hän oli mies, ja homma kävi rutiinilla. Nytkin mies kiinnitti katseensa kahteen mieheen, jotka olivat jo melkein hänen kohdallaan. Hän pyysi heiltä almua tuttuun tapaansa. Miehet pysähtyivät hänen pyyntönsä äänen kuullessaan. Ja se oli jo jotakin. Mies oli varma, että nyt heltiäisi jotakin, sillä muutoinhan nuo kaksi olisivat pysähtymättä kulkeneet hänen ohitseen. Toinen heistä sanoi: "Katso meihin." Kerjäävä mies yritti ottaa jo sellaisen nöyränkiitollisen ilmeen kasvoilleen valmiiksi. Mutta sitten seurasi pettymyksen hetki, sillä hän kuuli seuraavaksi sanat: "Hopeaa ja kultaa ei minulla ole..." Mutta miespä jatkoikin vielä puhettaan: "...mutta mitä minulla on..." Siis kuitenkin saan jotain, välähti odottavan miehen mielessä... samalla kun hän kuulosteli puhuvan miehen sanoja: "...sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä..." Nasaretilaisen, muistan hänet,  ehti mies ajatella, kun hän jo kuuli sanat: "...nouse ja käy."  Ja samassa tuon miehen käsi tarttui hänen käteensä ja veti hänet ylös. Yht'äkkiä mies tunsi, että hänen nilkkansa ja jalkansa saivat voimaa.  Hän suorastaan hypähti pystyyn; hän seisoi ja käveli, hän hihkui ja hypähteli innoissaan, sillä eihän hän ollut koskaan ennen saanut kokea tätä. Nuo kaksi tekivät hänelle selväksi, mistä tämä "almu" peräisin: Jumalta itseltään; ei heiltä.  He kehottivat miestä antamaan kiitoksen Jumalalle tästä, sillä ei kukaan muu sellaista voisi tehdäkään. Mies ylisti Jumalaa suureen ääneen, ja samoin tekivät varmaan muutkin paikalla olleet.  Kansaa kokoontui ihmettelemään asiaa. Mutta sepä tarjosi Pietarille tilaisuuden julistaa evankeliumia, ilosanomaa, hyvää sanomaa niille, jotka olivat huutaneet Jeesusta ristiinnaulittavaksi. Juuri ennen kuin hänen puheensa tultiin johtajien toimesta keskeyttämään, hän ehti lopuksi vielä sanoa sen: "Teille ensiksi Jumala on herättänyt Poikansa ja lähettänyt hänet siunaamaan teitä, kun käännytte itsekukin pois pahuudestanne." Ja sitten nuo kaksi "almunantajaa" pidätettiin. Mitä heille sitten tapahtui, onkin jo toinen juttu, jonka  voi halutessaan lukea Apostolien teoista, luvusta 4.  Tämänkertainen kertomus perustui Apostolien tekojen lukuun 3.

Tämmöinen oli minulla joitakin viikkoja sitten kirjoitettuna. Samasta aiheesta olen kait ennenkin kertomusta pykännyt, mutta samapa tuo, kun kerran ajatukset on sitä tilannetta tykännyt miettiä.

Löysin sen aiemmin kirjoittamani jutunkin tästä aiheesta. Se on tässä:
 https://vaaranlaella.blogspot.com/2018/01/jo-yli-neljankymmenen-oli-se-mies.html