Oltiin taannoin kauppareissulla. Rasvahyllyltä nappasin mukaani yhden rasian sitä, mitä yleensäkin käytän. Mutta silmäni osuivat myös johonkin muuhun siinä lähellä. Siinähän näkyi yllättäen kovin tutunnäköisillä kukkasilla varustettu rasia - kuin menneisyydestä, lapsuuteni margariinirasia. Kyseessä olikin Floran 50-vuotisjuhlapakkaus. Oli juhlavuoden kunniaksi saanut uuden ulkoasun menneen ajan tyyliin. Josta muuten meillä eräs nykynuori tuumi, että on kovin nykyaikaisen näköinen.
Ihan nätin rasian vuoksi sen sitten ostinkin. Ja ajattelin, etten heitä sitä heti roskiin tai muovinkeräykseen. Pidän sen tallessa ainakin vähän aikaa, keksin vaikka jotain käyttöä sille. Arkiselle muistolle lapsuudesta. Jos minulta olisi joku kysynyt, millaisia margariinirasiat olivat silloin ennen, en olisi osannut sanoa mitään. Se on jännä, että kun näkee, niin muistaa:)
Minä en olisi tuota tunnistanut...sitten tulikin mieleen, että käytimmekö jotain muuta margariinia...harmaista aivosoluista nousi mieleen sana Solive, ja ajattelin että onko sellainen ollut, katsoin nettihaulla ja siellä sanottiin 60-70 lukujen vaihteessa olleen Solive-margariinin ja se näyttikin tutummalta :)
VastaaPoistaMinäkin muistan, että meillä käytettiin ainakin jossain vaiheessa voita. Joku mielikuva on jäänyt, että sitä oli jossain lautasella. En minäkään pysty muistamaan varmuudella, käytettiinkö juuri meillä Floraa, kenties ainakin joskus, mutta pakkaus kuitenkin oli jollain tavalla tuttu.
PoistaEn tunnista minäkään pakkausta...meillä ei syöty markariiniä, vaan voita...:)
VastaaPoistaMulle oli pakkaus tutun näköinen, mutta en voi mennä vannomaan, olenko katsellut sitä meidän ruokapöydässä vain jossakin muualla. Meillä oli voitakin ainakin joskus, mutta myös margariinia oli käytössä. Se tuntui voin jälkeen silleen kivalta, että oli helpompi levitettävä.
PoistaErittäin tuttu!! Joko se on 50 v! Uskomatonta. Kiva nähdä vanha tuttu!
VastaaPoistaKiva kun sullekin oli tuttu tuo:) Yllättävää tosiaan, että Floralla on noin paljon ikää jo. T: Metsäntyttö
PoistaIhmettelet ehkä, kun vastaan tälleen nyt... Meinasin äsken mennä bloggeriin, kun piti yhdestä hartauskirjastakin jotain kirjoittaa, mutta oli sen bloggeriin kirjautumisen aloituskohta erilainen nyt, siinä kyseltiin sähköpostiosoitetta sen sijaan, että olisi salasana siihen pitänyt laittaa kuten yleensä. Ärsyttää aina kaikki muutokset ja ajattelin, että antaa olla sitten.
Onpa hauskaa, että Flora on tehnyt 50-vuotisjuhlapakkauksen! Se on kyllä hieno. Meillä käytettiin minun lapsuudessani vain voita, joten en tullut tuntemaan sen ajan margariineja.
VastaaPoistaNiin on, ja varsinkin kun siihen on otettu ainekset menneiltä vuosikymmeniltä:) Muistan meillä olleen käytössä molempia, mutta varmaankin se oli niin, että ensin oli lähinnä sitä voita ja sitten myöhemmin niitä margariineja.
PoistaNo niin... tuo oli siis minun, bloginpitäjä Metsäntytön kommentti. Kuten jo tuossa vähän ylempänä yhdessä kommentissa selostin, miksi näin vastailen.
PoistaMinulla on käynyt pari kertaa jotekin noin. Yhtäkkiä onkin kysytty muuta kuin ennen. Taisi olla juuri sähköpostiosoite myös.
VastaaPoistaÄrsytti sen verran, ja epäluulokin nosti päätään, että en tehnyt mitään, suljin koneen pariksi päiväksi. Sitten kaikki sujui kuten ennenkin,
Ihan samoin kuin mulla! Kun tulee tuommoisia erilaisia juttuja, niin sitä joutuu aina miettimään, että onko tämä nyt ok, että tähän voi laittaa sen mitä kysytään. Sellainen tökkii ja tekee vastenmieliseksi homman, niin ettei tahdo tehdä mitään. Minäkin tänään olen jo muutaman kerran käynyt kokeilemassa, että onko se yhä vain niin, että sitä sähköpostiosoitetta siinä kysytään. Ja onhan se ollut. Ei kait siitä muuten yli pääse kuin laittamalla sen siihen joku kerta... T: Metsäntyttö
PoistaTais meilläkin olla silloin voi käytössä, kun oli omat lehmät. On kyllä tuttu tuo kukkakuvio.
VastaaPoistaKyllä nämä kaikki nettijutut joskus ottaa aivoon, kun oot jonkun kirjautumisen oppinut, niin se vaihdetaan uuteen ja keksi uudet salasanat yms. Uhkailevat pankki tunnustenkin vaihtuvan, kääk. Mut ei voi mitään, pakkohan ne on opetella.
Noista lehmistä ja voista tulikin mieleeni, että kun äiti oli karjakkona, niin on joku muistikuva olevinaan siitä, että kun meijeristä tuli niitä tonkia takaisin, niin että siinä olisi tullut voita mukana.
PoistaNyt minäkin sitten taas täällä kirjautuneena naputtelen. Ja en tosiaan tykkää yhtään siitä minäkään, että ne pankkijututkin muuttuu. Ollaan käytetty tunnuslukutaulukkoa vaikka jo viime vuonna oli uhkaa sen poistumisesta. Saatiin kyllä jo viimme vuonna sellainen tunnuslukulaitekin, taskulaskimen näköinen, mutta se otetaan käyttöön vasta kun on ihan pakko:(
Hienonnäköinen pakkaus! Joskus tulee aina niitä vanhoja kuoseja vastaan jotka tuovatkin sitten mukavasti lapsuuden mieleen:) Hyvää kesän jatkoa<3
VastaaPoistaKiitos, samoin sinulle! Se on tosiaan hauskaa, kun käytetään entisiä kuoseja, jotka tuo mieleen vaikkapa lapsuusajat:)
PoistaAi sinä löysit tuon.Näin mainoksen telkkarissa ja olen yrittänyt vilkuilla kaupassa joko näkyis, mutten vielä ole huomannut. Muistan mitä natinaa floora vanhusten keskuudessa aiheutti, voi oli hyvä kaikki muu pahaa. Itse tykkäsin siitä, oli helppo levittää leivälle, voi kun oli kellarista tuodessa aika vaivalloista levitettävää.
VastaaPoistaMinäkin yllättäen sen rasvahyllyssä huomasin, kun oli niin tutunnäköinenkuvio. Niin varmaan oli ettei monet siihen aikaan margariinista oikein perustanut, mutta kyllä oli ainakin lapsesta kiva saada helposti levitettävää leivälle:)
PoistaFlora tosiaan tuli markkinoille vuonna 1969. Ja muutama muu margariinimerkki suunnilleen samoihin aikoihin.
VastaaPoistaTästä on sitten seurannut ikäviä muutoksia suomalaisten terveydentilaan: dementikkojen määrä on jyrkästi kasvanut, ja vähän väliä saamme lehdistä lukea kuinka joku muistisairas mummo tai pappa on kadoksissa tai löydetty lumihangesta kuolleena.
Juuri margariinien ja muiden epäterveellisten "kevyttuotteiden" tulo markkinoille sai aikaan dementian voimakkaan lisääntymisen. Luonnollinen rasva kun on aivojen terveydelle aivan ehdoton välttämättömyys, ja näistä keinotekoisista valmisteista tämä tärkeä ainesosa puuttuu käytännössä kokonaan.
Vielä 1960-luvulla Alzheimerin tauti oli erittäin harvinainen sairaus - jopa niin harvinainen, että moni lääkärikään ei joutunut törmäämään siihen työnsä yhteydessä milloinkaan. Nykyisin sen sijaan on jo ihan arkipäivää, että pikkulapsetkin selittävät, kuinka "meidän mummulla on Alzheimer..."
Taitaa olla niinkin, että "suo siellä, vetelä täällä", niinkuin sanonta kuuluu. Voin vaihtaminen kevyempiin vaihtoehtoihin on tehnyt varmaankin hyvää sydänterveydelle.
Poista