"Aikamme ihminen osaa elää rakkauttaan enää elokuvien maailmassa, kirjojen sivuilla, nettikontakteisssa, muiden elämää hengitäen. Mutta kukaan ei kuitenkaan lakkaa kaipaamasta ja kysymästä: Rakastaako kukaan minua tällaisena kuin olen? Olisinko kenellekään arvokas? Rakastaako kukaan minua, runoilijan sanoin, "muuttamatta tai syyttämätä"? Kysymys on hyvä. Vastauksesta riippuen elämän mieli joko löytyy tai hämärtyy. Kristinuskon lohdullinen vastaus on se, että Jumala on rakkaus ja Jeesus on Immanuel, Jumala meidän kanssamme, Jumala meidän keskellämme. Jeesus viihtyi syntisten luona, hänen ystäviään olivat halveksitut ja mitättömiksi luokitellut ihmiset. Jeesus näki heidän sydämeensä ja tunsi heidät läpikotaisin. Se tunteminen ei saanut häntä käyttämään heitä hyväkseen, vaan se rakasti heidät omikseen." Juha Vähäsarja/Joka päivä lapsen lailla/Perussanoma Oy
Meidän hyvyytemme tai erinomaisuutemme ei vedä Jumalaa luoksemme.
Hänen rakkautensa vetää puoleensa meitä, jotka emme koe olevamme siihen sopivia.
Apostoli Paavali, entinen Saul, joka vainosi Jeesukseen uskovia, oli henkilö, jolla olisi ollut hyvät mahdollisuudet vedota hyvästi elettyyn elämään; hurskauteen ja lakien noudattamiseen Jumalan edessä. Mutta hän sanoi, että luki sen kaiken roskaksi sen rinnalla, että Hän tunsi Jeesuksen;
Fil. 3:8. Häntä rakastettiin jo silloin, kun hän vielä oli vainoaja. SAMOIN RAKASTETAAN MEITÄ, KUN OLEMME JUURI SITÄ, MITÄ NYT OLEMME.
Samaa aihetta on myös tässä:
Yksin armosta. On jutun, ja myös blogin nimi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti