Taivasta varten

"Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt." Psalmi 103:2

"Mitä hyvää hän on sinulle tehnyt". Sen voisi ajatella myös kysymyksenä itselleen. Mieleen voi nousta vastauksena monenlaista hyvää, kun rupeaa ajattelemaan. Mutta suurinta kaikesta on, että  saimme Elämän. Meistä luotiin iankaikkisuusolentoja, joiden elämä täällä on  vain alkusoitto. Meidät luotiin Jumalan yhteyteen. Paratiisissa tuo yhteys oli hyvin läheinen, sillä siellä Jumala seurusteli ihmisen kanssa kasvokkain. Ihminen ei pelännyt Jumalaa. Mutta sitten tapahtui se suuri välirikko. Ihminen ei malttanut pitää näppejään erossa siitä ainoasta, mikä ei ollut hänelle sallittu. Jumala on ehdoton siinä, mitä hän on määrännyt ja päättänyt. Hän ei voi sietää syntiä ja synti on kaikkea Jumalan tahdon vastaista. Siinä Jumala on ehdoton; synti ei sovi samaan hänen kanssaan. Eihän pimeä voi milloinkaan sopia yhteen valon kanssa. Ristiriita, joka alussa syntyi oli paha. Ihminen oli saanut synnin tarttuvan taudin. Ihminen ei voisi päästä Jumalan yhteyteen, ei tulla hänen lähelleen. Mutta Jumala rakasti ihmistä. Toivoton tilanne kääntyi toiseen suuntaan, sillä Jumala lähetti osan itsestään, Jeesuksen, ottamaan pois meiltä syntimme. Saimme Jeesuksessa takaisin menetetyn asemamme; iankaikkisuuden hänen seurassaan ja uuden mahdollisuuden seurustella Jumalan kanssa läheisesti. Mutta vaikka emme ottaisi tosissamme mitään tästä, iankaikkisuuteen meidät kaikki tehtiin...

"Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös  iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua." Saarnaaja 3:11

Rannalla jonakin kesänä kuvasin nuo kuoren puolikkaat. Tämän tekstin ajatukset lähti siitä, kun tulin lukeneeksi tuon ylinnä olevan jakeen ja rupesin siitä tulleita ajatuksia ensin vihkoon kirjoittamaan.

Hyvää alkanutta viikkoa!