Mitäs hevosmiehiä nuo on...?

 Selitän kohta. 

 

Sain piirustusidean aamulla lukiessani tälle päivälle merkittyjä jakeita päivän sanasta. Siinä oli muutamia jakeita (Sak. 1:1-17) Sakarjan kirjasta; mm. nämä:

"...Minä näin yöllä, katso, mies ratsasti punaisenruskealla hevosella, ja hän seisahtui myrttien keskelle laaksoon, ja hänen jäljessänsä oli punaisenruskeita ja punaisia ja valkeita hevosia. Niin minä kysyin: "Mitä nämä ovat, Herra?"  Enkeli, joka puhutteli minua, vastasi minulle: "

Minä näytän sinulle, mitä ne ovat". Ja mies, joka seisoi myrttien keskellä, lausui ja sanoi: "Nämä ovat ne, jotka Herra on lähettänyt maata kuljeksimaan". Niin he vastasivat Herran enkelille, joka seisoi myrttien keskellä, ja sanoivat: "Me olemme kuljeksineet maata, ja katso, koko maa on alallansa ja rauhassa"...." Sak. 1:8-11

Siinä oli ne hevosmiehet. Ja kun siinä mainittiin yökin, halusin sitäkin jotenkin mukaan kuvaan; eli musta tähtitaivas. Tosin muutenkin  ajattelin ensin, että jotain kuva olisi kaivannut lisää. Mutta näin jälkikäteen tuumin, että olisi ollut parempi jättää sittenkin ilman mustaa. Ohut reunaviiva olisi voinut olla sopiva. Sopivaa kynää ei vain ollut silloin käsillä. Tämmöistä tämä piirustelu monesti on.

Hoosianna!

Hän tulee! Jeesushan oli todellinen henkilö, joka oli täällä maan päällä. Jeesuksen elämään liittyi monenlaisia asioita, sen ajan ihmisille tavallisia. Kerran Jeesus käski tuomaan itsellensä aasin. Nykyään hän olisi ehkä pyytänyt tuomaan auton...

Mutta nyt tässä, Markuksen kertomasta joskus aiheen saatuna, linkki kertomukseen yhdestä Jeesuksen  päivästä aasin kanssa. Silloin laulettiin Hoosiannaa Jeesukselle, Kuninkaalle!:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2019/03/siina-se-seisoi-kujalla.html

"Siinä se seisoi kujalla. Se oli oven edessä kiinni sidottuna..."

Aasi liittyi Jeesuksen elämään alusta alkaen. Kun Jeesus vielä "ei ollut mukana kuvassa" oli hän kuitenkin jo mukana, äitinsä kohdussa - sillä matkalla, kun he lähestyivät Beetlehemiä...

Ennen kouluissa laulettiin Hoosiannaa, niinkin juhlallisesti, että kokoonnuttiin kaikki juhlasaliin sitä laulamaan. ❤️

Hän, Jeesus, tulee myös takaisin maan päälle. Hoosianna Hänelle!

---

Mitä Hoosianna tarkoittaa?

 https://fi.wikipedia.org/wiki/Hoosianna  

Hoosianna laulettuna:

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=6304

Ihana adventtivirsi!

Minulla soi heti aamuvarhaisella mielessä virsi: "Avaja porttis, ovesi...". Virsikirjassa tuo virsi 2 on adventtivirsi. Sama virsi on myös  Hengellisessä laulukirjassa.  

Tässä sen voi kuunnella ihanasti kokonaan laulettuna. Hengellinen laulukirja: "Avaja porttis, ovesi...": 

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=630

Ja uskaltaisin sanoa, että sitä esitystä tykkää varmaan kuunnella nekin, joita ei virret ja hengelliset laulut sinänsä kiinnosta.

Kohta onkin 1. Adventtisunnuntai🙂... Joten sikälikin tämä sopii hyvin juuri nyt.

---

Ja vinkkaanpa vielä, että minulle mieluisia kuunneltavia tuolta ovat myös nämä:

"Pyhä, pyhä, pyhä, Suuri Jumalamme...": https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=51

"Min lupaapi Herra, hän täyttävi sen...": https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=184

Ja sanonpa vielä tämän: Kannattaa lukea, mitä "nettikanttori" itsestään ja projektistaan kertoo. Hänen projektinsa jatkuu yhä, eli lauluja tulee vielä lisää kuunneltavaksi. Ihanaa, että joku tällä tavoin toisia lahjoillaan palvelee!

Jeesuksen uskovan "uusi minä" ja "leima"

Selasin hartauskirjaa.  Kyseessä oli Martti Simojoen Päivän sana. Kun olin lukenut tälle päivälle merkityn tekstin, selasin lisää. Hätkähdin seuraavan tekstin aloituksen nähdessäni, sillä siinähän oli samaa asiaa, kuin mitä oli silmiini vilahtanut toisaalla kirjassa, ennen tämänpäiväisen tekstin lukemista. 

Toisessa oli tämä jae; Paavalin sanoja: "Minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa." Gal. 2:20 

Ja tästä Martti Simojoki kirjoittaa, että "Kristus on kristityn elämää hallitseva keskus, kaikki määräytyy hänestä käsin. Kristus on tällä tavalla hänen uusi "minänsä", kuten Paavali sanoo: "Kristus elää minussa." Martti Simojoki

Toisen tekstin jae oli tämä; Paavalilta sekin: "Te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa." Kol. 3:3

Ja tästä jakeesta Simojoen tekstissä on mm. näin: "...sillä näitten kuolleitten elämä on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa. Ei heissä mitään elämää ole, vaan heidän elämänsä on Herrassa, mutta se on salattua, kätkettyä elämää. Eivät he itsekään sitä näe, saati sitten, että osaisivat sitä muille esitellä. Kristuksen edessä he ovat, hänen käsiinsä pyytävät jäädä, tuntui miltä tuntui. Itsestään he eivät uskalla iloita, heidän ilonsa on iloa Herrassa." Matti Simojoki

Martti Simojoki "Päivän Sana Luettavaa vuoden jokaiselle päivälle"/Kirjapaja/16. painos 

---

Kirjassa oli myös siitä, Kristus lyö "leimansa kaikkeen".  Sitä voi itsestä miettiä, että kuinka selvästi se leima näkyy, tai ei näy. Ehkäpä ei meidän itse tarvitse itsestämme sitä leimaa etsiskellä. Se joko on - tai ei ole ollenkaan. Omistaja kyllä leimansa tuntee ja löytää. Jos leima on joutunut vähän vähemmän näkyviin, niin omistaja varmaankin puhdistaa sen.

Tulee ihan mieleen tässä maa-alueiden rajapyykitkin. Aina nekään ei kovin helposti löydy. Jotkut voi olla kovinkin vanhanaikaisiakin rajapyykkejä, mutta yhtä kaikki, ne on yhtä kelvollisia kuin uudenuutukaiset. 

Omatekoiset "mannalaput"

Nämä tuli siinä samalla tehtyä, kun niitä jakeita kirjaan kirjoittelin. Ensin jakeenpaikka  lappuseen, sitten jae kirjoitettuna kirjaan. Lappusethan leikkasin tomusokeripaketista.

Ja vielä on on tyhjiä lappusia jäljellä joihin merkata jakeita. Ja valmiiksi katsottuja jakeitakin on, sillä  siihen juuri tehtyyn kirjaan ei mahtunut samaa määrää jakeita, kuin vuosi sitten äidille tekemääni.

Kirjallinen käsin kirjoitettua...

No niin, eilen sain valmiiksi sen uuden "vieraskirja" -käsinkirjoitusprojektini.

Nyt täytyykin ehkä pitää silmät auki seuraavan sopivan tyhjän kirjan varalta... Näitä on kiva tehdä. Ja siinä saa samalla rohkaisua kun lukee, mitä seuraavaksi kirjoittaa:)

---

Tässä toisen blogini tämän aamun juttu. Siinä on kuvituksena piirustus, jonka taannoin tein unikuvastani:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2021/11/murheet-muuttuvat-jumalan-kasissa.html

He uskalsivat tulla

"Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen työnsä kuulemaan häntä." Luukas 15:1

En tiedä luinko sitten eilen aamulla väärästä kohtaa, koska jo eilen luin tuon jostakin, ja se puhutteli minua silloin, ja niin se teki tänä aamuna taas.

Onhan siinä jotain lohdullista, että ne, joita toiset ihmiset halveksivat ja sanoivat syntisiksi, uskalsivat ja halusivat tulla kuulemaan Jeesuksen puhetta.

Mutta itsensä virheettömiksi ja paremmiksi kaiketi kokeneilla oli muka varaa arvostella Jeesuksen sanomisia...

Jeesus kertoi puhuessaan esimerkin, että enemmän kuin ihminen iloitsee itselleen tärkeän, kadonneen arvotavaran löytämisestä, iloitaan taivaassa niistä, jotka tulevat Jeesuksen luo.

Tuoreita ruusuja

Hmmm... tuoreita niin. Tuoreet kuihtuu ja kuivuu aika äkkiä, mutta ei sentään niin äkkiä, kuin vesi kastellun vesiväripaperin pinnalta. Minulla oli alkuun tarkoitus tehdä tarkempi työ, piirtääkin yritin vähän tarkempaan, mutta se värien sutiminen... Se meni jo hosumiseksi taas. Toisinaan on sellainen turha kiireen tuntu. Ei ole malttia montaa tuntia (tai montaa päivää varsinkaan) yhtä piirustusta tehdä. Milloin odottaa joku ruoanlaitto, milloin on muuten vain kiireen tuntu. Musta tausta tuli tälle ihan siitä, kun aamulla pimeän aikaan niiden taustalla näkyi toisen huoneen pimeys.

Tässä on ne oikeat kukat, sunnuntaillisia ovat:)

Todellista historiaa ja todellista tulevaa!

Mika Tuovinen on pappi. Hän kirjoittaa blogissaan siitä aiheesta, että Jeesus syntyi tänne oikeasti historiassa. Hänen syntymänsä ei ole vain kertomus. Samoin on hänen kuolemansa laita, sekin tiedetään. Mutta hän ilmoitti myös tulevansa takaisin. Ja senkin hän tekee - tähän todellisuuteen jollaista me nyt elämme.

"Jumalan pelastusteot tapahtuvat oikeasti historiassa."

"Kun hän tulee takaisin, on se ihan oikea päivä tai yö..."

https://mikatuovinen.net/jeesuksen-paluu-ja-nooan-paivat/

Tuolta löytyy myös  pelastusrukoukseen sanat.

Kuva on tänään aamuhämärissä otettu.

Kuivettuneet ruusut

Mutta niitä ei ollut raskittu silti heittää pois... Aika hullultahan se vaikuttaa, mutta minä näin niissä kiinnostavan piirroskohteen! Ja tänään sen piirustuksen vihdoin toteutin. Mutta vieläkään en heittäisi noita pois, sillä mulla on mielessä yksi idea, jonka kokeilemista olen miettinyt. Mutta saa nyt nähdä, jääkö vain ajatuksen asteelle - kuten moni asia tapaa jäädä.

Vähän lunta

Aamulla ikkunasta sai nähdä,  että hieman oli lunta maassa. Pihan hiekkaisilla osuuksilla sitä oli jännän epätasaisesti; toisaalla kirjavoitti valkoisen ja ruskeankirjavaksi maan, ja ihan vieressä saattoi olla aivan peittävän valkoista. Nimenomaan se, mitä hiekasta huomioin, sai minut innostumaan tämän kuvan tekoon. Tämä näyttää omaan silmääni ikäänkuin keskeneräisestä, mutta en ruvennut sitä enää sorkkimaan , sillä siinä olisi ollut suuri vaara pilata sekin, minkä sai aikaan.

Käytin taas kynttilänjämää hyödykseni, jotta sain paremmin jotkut kohdat säilymään valkoisena.

Ja tältä näyttää nyt iltapäivällä lumitilanne ikkunasta katsoen. Se minua piirutuskokeiluun innostanut hiekan kirjavuus on jo vähentynyt, vaikkakin erilaisia kohtia vieläkin näkyy.

 

Pellavarivettä ja polyuretaania

Vähän kerrallaan valmistuu joku kohta siellä, toinen täällä. Tämä viikko oli etuoven aika. Mutta myös liesituuletin tuli toimivaksi, koska se sai tarvittavan putken seinästä ulos. Vessan ovenpielet saivat pellavarivettä seinän ja karmin väliin. Pellavarivettä laitetaan kuin ennenvanhaan tilkettä ikkunoihin, mutta jytäkämmässä mittakaavassa. Polyuretaaniakin on pursotettu, jo aiemminkin, koska sillä eristettiin ikkunanpieliä ja takaoven reunukset jo aiemmin ja nyt myös sitä etuovea. Siitä tosin löytyy pellavarivettä myös. Miksi molempia? Sen tietää laittajat. Ehkä syy oli niin yksinkertainen, että toinen sortti loppui, tai voihan sille olla jokin muukin syy, josta rakennushommiin perehtymätön ei ole jyvällä.

Kuvassa viihtyisä olohuone...  No, onneksi ei sentään koko huone ole tuollainen! Onhan meillä  siellä se uusi sohvakin:)  Ja ison kirjoituspöydän ääressä voi viihdyttää itseään palapeliä kokoamalla. Mutta jotkut tavarat seilaa eteisen ja olkkarin väliä kuin meren aallot. Aina sen mukaan siirreltävä ja tehtävä tilaa, missä jotain täytyy tehdä. Kaikenlaista tarviketta  siis seisoskelee seinää vasten tai makaa lattialla. Osa sen takia, että niitä kohdakkoin ehkä tarvitaan, osa sen vuoksi ettei niille ole nyt just muutakaan paikkaa. Sininen muovirulla on höyrynsulkumuovia. Jossain lojuu samankokoinen rulla mustaa tuulensuojapaperia. Yllä olevassa kuvassa näkyy myös vanha ovi, joka piti ulko-oven asennuksen ajaksi laittaa paikoilleen, ettei kylmä ulkoilma pääse sisään. Ovi vaatii kunnostusta; hiomista ja maalaamista. Mutta saa nähdä, koska sen voi tehdä. Kesällä ulkona ehkä...

Mutta tuntui kyllä kivalta saada uusi ulko-ovi paikalleen. Se oli kivempi kuin luultiinkaan. Takaovi on periaatteessa samanlainen, mutta tämä etuovi on vähän leveämpi ja se ero oli näköjään merkittävä siinä. Tämä alin kuva on tänä aamuna otettu.

Paprikat lautasella

Kyllä huomaa, että ulkona ei ole oikein ollut kiinnostavia piirusteluaiheita, kun puoliksi pilkotut paprikat näyttivät niin kiinnostavilta piirustelumalleiksi:)

Paprikat menettelee, mutta parhaiten onnistui tuo pilkontaväline mielestäni.

Joku "roti" pitää olla... ?

Ostin eilen heräteostoksena wokkikastikepurkin. Kun olin sen jo keitokseeni tyhjentänyt, huomasin sen nimen: Roti. Mitähän lie siinä tarkoittaa, mutta chiliä siinä ainakin oli...

Kanasuikaleita, punasipuli, omena, roti, vettä vajaa purkillinen, noin puolikas liemikuutio, vajaa pussillinen makaronia; siitä se "keitos" syntyi.

Yritin vähän vaihtelua tavanomaiseen, mutta ei ollut todellakaan häävi... Siinä oli liikaa chiliä. Joku roti se pitää ruoanlaitossakin olla, ettei ihan mitä tahansa sekoitella....🙂

Pitipä sitten vielä etsiä oikein, että mikä merkitys sillä kotomaamne "roti" -sanalla oikeastaan on. Oli muuten ihan mielenkiitoinen selvitys Kielikello -sivustolla:

https://www.kielikello.fi/-/mika-on-roti- 

Lieksa tänä aamuna

 

Meillä kotona oli hieman vähemmän talvista, kuin näissä kuvissa Lieksan keskustasta,  sillä vaikka meilläkin auton ikkunat oli raapattavassa kunnossa, ei meillä ollut maassa lunta kuin vain "tomusokerina" joissain kohdin.

Oltiin parkissa myös pituuspiirin itäisellä puolella. Sehän menee Lieksassa noiden kaarien välistä.

Lieksan keskustan lumien, ja korpimetsän "tomusokerien" välinen "lumiraja" oli jossain puolimatkassa varmaankin, kun kotia kohti ajeltiin. Puhuttiin isännän kanssa jotain, niin se jäi huomioimatta.

Tällaiset luminäkymät on kotona ikkunoista.

Uusi käsinkirjoitusprojekti

Aloitin tämän projektini ensin aikeella tehdä "mannalappuja". Löysin sopivan laatikon, jossa niitä voisi pitää. Itse laput halusin tukevasta pahvista, että laput ei monista hypistelyistäkään rypistyisi. Löysin eilen tyhjentyneen tomusokeripaketin, se oli sopiva silputa lapuiksi.

Mutta sitten tuli lisänä tähän kirjahomma, kun muistin taannoin ostamani tyhjän vieraskirjan. Mutta tähän "vieraskirjaan" kirjoitetaan jakeita, niitä samoja, joiden paikkoja lapuillekin laitan etsittäväksi. 

Minähän tein viime vuonna äidille samoilla jakeilla ja käsin kirjoittamalla "vieraskirjan". 

https://vaaranlaella.blogspot.com/2020/10/ruusukantinen-kirja-ja-sen-herattamia.html

Sekin oli oikeasti vieraskirjaksi alunperin tehty. Mutta se vieraskirja -tekstikin kannessa sopii kyllä ihan hyvin. Muukalaisiahan me taivaaseen matkalla olevat olemmekin.

Johonkin kävelemässä...

 

Olisin oikeastaan halunnut itse pukeutua johonkin kivaan asuun ja tehdä vaihteeksi vaateblogiin jonkun sellaisen jutun. Mutta kun en siihen ainakaan vielä ryhtynyt, niin toteutin vaateajatusta piirtämällä. Sekin muuttui piirtäessä joksikin ihan muuksi kuin alkuun ajatus oli. En yhtään tiedä,  mikä nainen on, tai minne hän on menossa, tai missä kävelee. Ehkä jossain kaupungissa kuitenkin, kun joku kiviseinä takanansa on.

--- 

Mutta nyt kun vähän myöhemmin tätä itse katsoin, tajusin ainakin yhden asian: minulle tuli tuosta vaatetuksesta mieleen Pieni talo preerialla -sarjan Harriet Oleson... Josko se onkin hän siinä kävelemässä, nuorena tietysti. Ei ihme jos olen ottanut vaikutteita siitä sarjasta, koska sitä olemme viime päivinä dvd:ltä katselleet.

Jotain tämmöistäkin voisi kehitellä...

Parit ideapiirrokset jotka eivät kai  ole vielä blogissa olleet. Vajaa kuukausi sitten tehtyjä. Kun olen sohvalla istuskellut, josta näkymä on suoraan eteiseen johtavalle ovelle, on siellä oikeastikin nykyään muutoin valkoisten seinien lisäksi tuollainen osuus hirsiseinää. Meillä on yhä olohuoneessa aikamoinen kaaos, mutta tuollaisia juttuja on vähän mietitty oven ympärille.

Toinen, alempi kuva, on sitten lisäkuvitelmaa ylimmäiseen kuvaan, ja on varmaankin vain pelkäksi kuvitelmaksi  jäävä. Siinä kuvittelin että puretun takan luukusta ja pellistä, jne.  tehdään vain takan näköinen juttu lyhyelle seinäpätkälle. Se voisi olla ihan näön vuoksi, tai takan luukku voisi kätkeä sisälleen jonkun hyllyn. 

Kaikkea tämmöistä mielikuvitus voi kuvitella. Toteutukset on sitten ihan eri asia.

Ihmeellinen armo!

Luin Roomalaiskirjeen lukua 3, sillä siitä oli luettavaksi muutamia jakeita merkitty. Ensiksi siinä kysyttiin:

"Miten siis on? Olemmeko parempia?"

Ja todetaan heti: "Emme suinkaan." Ja sitten luetellaan, millaisia me olemme; masentavaa luettavaa.

Mutta, juttu ei jää siihen. Tulee Raamatun tekstissä se mutta:

"Mutta me tiedämme,

 että kaiken, minkä laki sanoo,
 
sen se puhuu lain alaisille, 
että jokainen suu tukittaisiin
ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä;

sentähden, ettei mikään liha tule
hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; 
sillä lain kautta tulee synnin tunto.

Mutta nyt
Jumalan vanhurskaus, 
josta laki ja profeetat puhuvat,

on ilmoitettu ilman lakia,
se Jumalan vanhurskaus, 
joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen
tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat;

sillä ei ole yhtään erotusta." 

Room. 3:19-22

Siinä puhuttiin siis Jumalan laista.

Kannattaa lukea Raamatusta luku loppuun, tai vaikka koko lukukin, (linkit alempana), sillä tuossa ei ole kaikki.  Siinä lopussa puhutaan vielä armoistuimesta, joka on Jeesus. Voi verrata vaikka siihen toiseen "istuimeen", oikeusistuimeen ja tuomarin virkaan, joka lain mukaan tuomioita jakelee, ihan syystäkin. Mutta tämä Jeesus on samalla tuomari, joka istuu armoistuimella. Ja mitä se meille merkitsee? Sitä, että tuo tuomari armahti meidät, koska otti päälleen syyllisten tuomion; kantoi ne syyllisyydet ja kärsi niiden rangaistuksen. Ja kun se oli tehty, hän saattoi julistaa syytetyt vapaiksi! Kuka vain haluaa sen, se saa...

Ylpeät ei tietysti "armopaloja" ota, mutta kannattaako tässä tilanteessa sellainen ylpeys? Sitäpaitsi tässä ei ole kysymys vain paloista, tässä on kaikki!

---

Tästä pääsee lukemaan koko luvun vanhemman käännöksen mukaan:

https://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=luku&kaannos=fi-38&kirja=roo&luku=3

Tässä puolestaan tarjolla uudempi käännös:

https://raamattu.fi/raamattu/KR92/ROM.3/Kirje-roomalaisille-3

Vaihteleva päivä

Kun aamulla kaupungille lähdimme, oli kovin harmaata. Auto innostui kai kosteasta kelistä johtuen nytkyttelemään pian lähdön jälkeen, ja minä tietysti heti ajattelemaan , että mikähän vika tässä nyt on ja mihin asti tällä päästään... No, se oli vain se hetki. Isolla tiellä ajellessa tuli yhtäkkiä tielle kaksi hirveä. Onneksi isäntä huomasi ne ajoissa. 

Kaupungilla ollessa oli mm. ruokakauppa-asiat. Yhdessä kaupassa ollessa sain aihetta kirjoittaa vaateblogiin juttua, vaikka en siis mitään ostanut tänään. Bongasin vain mielestäni kiinnostavan näköisen vaatetuksen erään vanhemman rouvan yllä: 

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2021/11/vanhan-rouvan-tyylia-kohtaaminen.html

Kun sitten toisesta ruokakaupasta tulimme ulos, saimme huomata, että sillä välin oli sää muuttunut ihanan aurinkoiseksi. Kotimatkalla oli aivan upea luonnon vaihtuva taidenäyttely auringon ja sumun yhteisenä esityksenä ja siinä vielä kaukaisten vaarojen näkymät ja metsien puut. Oli ihana katsella sitä. Mutta se oli talletettava lähinnä silmillä vain, sillä kuvat ei kummoisia olleet.

Mutta semmoista täältä tänään. Hyvää viikkoa itsekullekin!