Jos niin oli aikomus sen omistajalla, siirtyi se kuitenkin toiseen kertaan. Kylän kujalle oli näet ilmaantunut muutamia miehiä, jotka aasin luo päästyään rupesivat sen köyttä irrottelemaan. Jotkut siinä lähellä seisoskelevat huomasivat tilanteen ja keskeyttivät juttunsa moisen röyhkeyden edessä: tulla nyt aasi varastamaan keskellä kirkasta päivää! Oli pakko puuttua tilanteeseen ja kysyä, että mitä he oikein olivat tekemässä? Mutta vastaus aiotusta, ja heidän käsittääkseen luvattomasta, aasin viemisestä, sulatti heidän sydämensä ja aiotut vastalauseensa. Heille nimittäin vastattiin: "Herra tarvitsee sitä ja lähettää sen kohta tänne takaisin." Vai itse "Herra tarvitsee sitä", kertasivat kuulijat mielessään ja joku lienee toistanut sen oikein ääneenkin. Ja niin oli asia selvä, aasi sai mennä.
Aasi tuodaan sitten Jeesuksen eteen. Jeesus katsoo aasia varmaan lempein silmin, silittää sitä ja sanoo sille jonkin rauhoittavan sanan. Aasi heilauttaa korviaan, kuin jotain ymmärtäen. Rauhallisena pysyen se antaa heittää muutamia vaatteita selkäänsä, ja ottaa sitten vastaan ensimmäisen ratsastajansa: Hänet, "joka tulee Herran nimeen!" Niin lähtee kulkue liikkeelle. Nuori aasi ei hermostu edes ympärillä hälisevästä väkijoukosta. Ihmiset levittelevät innoissaan tielle vaatteita sekä puun oksia, ja huutavat: "Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen! Siunattu olkoon isämme Daavidin valtakunta, joka tulee. Hoosianna korkeuksissa."
Omistaja ehkä toteutti aasin kanssa aikomansa jonain muuna päivänä, mutta nyt siinä oli aivan erilainen vire: tämä aas oli ollut Herran käytössä!
Nämä tapahtumat löytyvät: Markus 11:1-10. Linkki on Koivuniemen Raamattuhakuun.
Meillä ihmisillä on kova halu laittaa eläimiä suosikki järjestykseen. Hevonen ennen aasia, mustarasta ennen räkättirastasta, kuitenkin kaikki ollaan saman Jumalan luomia.
VastaaPoistaSe on tosiaan noin. Listataan "paremmuusjärjestykseen" kaikenlaista, mutta Jumala kyllä kattelee niitä meidän listoja ihan eri silmin.
Poista