Yksi arki-ilta

Meillä ei olla mitään kovin puheliasta porukkaa. Joskus se vähäpuheisuus aiheuttaa merkillisiä väärinkäsityksiäkin. Eilen oli siitä hyvä esimerkki. Viikolla eräs tuttava soitti ja kertoi seurakunnassamme olevasta tilaisuuksien sarjasta nuorelle väelle. Kyseessä oli Alfa-kurssi, jossa siis käydään kristinuskon perusasioita läpi. Niissä illoissa on nuorille myös aina jotain iltapalaa. Sellainen ilta oli sitten eiliselle luvassa. Minä lupasin kotona neitosten kanssa ottaa asian puheeksi. Kun se puheeksi muutama päivä sitten otettiin, esittelin lyhyesti mitä tulossa olisi. En saanut mitään kommenttia asiaan silloin. En halunnut asiaan sen enempää puuttua, että voisivat vapaasti ajatella, mitä ovat mieltä siitä. Jonain päivänä jotain kysyin siitä ja toinen tuumi olevansa perjantaisin väsynyt.

No, tuli sitten perjantai, eli eilinen. Molemmat olivat koulusta tullessaan väsyneitä, kuten yleensäkin perjantaisin kouluviikon jälkeen. Puuhastelivat sitten omiaan. Toinen otti torkutkin, mutta toinen rupesi puuhastelemaan vielä kotsan läksyjään, joihin kuului leipomista ja pyykkäystä. Arvelin mielessäni, ettei mitään lähtöä tule, mutta totesin kuitenkin jossain välissä, että se Alfa-juttukin tänään olisi.  Sanoin mihin aikaan alkaa, milloin loppuu. En muista sanoivatko siinä mitään, mutta minä ajattelin, etteivät ole kiinnostuneet siitä. Sitten neitoset lähtivät  vielä hiihtämäänkin, kuten heillä viime aikoina on ollut tapana. Sieltä palatessaan kysyivät sitten, että mihin aikaan se juttu alkoikaan? Vastasin, että se alkoi viisi minuuttia sitten... Kello oli siis 18.05. Sitten kävi ilmi, että he olisivatkin halunneet sinne. En ollut edes kysynyt, kun arvelin, ettei kiinnosta ja eivät edes jaksaisi lähteä. Olipa lähtemisen halu ollut, mutta oli myös väärinkäsitys: olivat siinä käsityksessä, että se olisi alkanut klo 20... No, joo!

No sitten pähkäiltiin hetken aikaa, mitä tehdään. Päätettiin  kumminkin lähteä; koko perheen naisväki, kolme tytärtä ja minä, vaikka oltiin rankasti myöhässä. Matkaan jo menee lähes puoli tuntia. Lopulta oltiin siellä seitsemän aikoihin. Mutta eipä se lopulta mitään haitannut. Saatiin vielä ne syötävätkin, jotka illan ohjelmaan aluksi kuuluvat. Ja varsinainen asiaosuus alkoi sitten kohta. Minäkin olin sitä osan aikaa seuraamassa, koska en ole Alfa-kurssia itse koskaan käynyt. Siinä oli se opetusosuus hyvintehdyltä videolta ja sitten keskustelivat ryhmissä aiheesta.

Että semmoista. Vähän enemmän voisi olla joskus puhetta, puolin ja toisin:)

  Kuva on vanha, maaliskuulta kahden vuoden takaa.