Jatkoa tähän eiliseen "näyteikkunakierrokseen". Nyt on vuorossa Riihimäen kauppa. Se oli yksi niistä, joiden ikkunan ääressä piti nuorena käydä myös seisoskelemassa. En enää pysty muistamaan, mitä ikkunalla tarkemmin sanottuna oli, vaatteita ehkä, mutta siinä kuitenkin kävelykierroksella käytiin sekin vilkaisemassa. Vähätkin näyteikkunat silloin katseltiin tarkkaan. Silloin 70- ja 80-luvuilla oli tuossakin kaupassa paljon muutakin, kuin vain ruokaa ja juomaa. Siellä oli vaatetavaraa ja jalkineitakin. Jalkineita oli takahuoneessa. Kaupassa oli myös kangasosasto. Kaupan Sirkka-rouvan voi muistaa siellä asiakasta palvelemassa, vaikkapa kangasta mittaamassa. Siellä osastolla oli myös pieni vitriini, jossa oli monenlaista pientä ompelussa tarvittavaa tavaraa.
70-luvulla vielä koulusta saattoivat vähävaraisten perheiden lapset saada vaateavustusta. Se oli lappunen, jonka kanssa sitten mentiin kauppaan niille vaateostoksille ja maksu hoitui sillä lapulla kunnan toimesta. Oli kiva kun pääsi kaupasta valitsemaan vaatetta ja minun muistikuvani mukaan niitä ostettiin yleensä juuri Riihimäestä. Siellä oli varmaan parhain tarjonta lapsille sopivaa. Kuusijuhlassa olivat sitten vaatteet ensi kertaa käytössä ja sen jälkeen ne sai ottaa arkikäyttöön.
Myöhemmin, 80-luvulla, kun olin itse tienaamassa, kävin aina välillä katselemassa Riihimäen kaupan vaatetarjontaa ja tulihan sieltä ostoksiakin aina välillä tehtyä. Ruokaostoksiin vähemmän käytimme tätä kauppaa, mutta välillä käytiin kuitenkin sielläkin.
70-luvun alkupuolella oli Riihimäellä toinenkin kauppa. Se sijaitsi Kiilholmantien varressa. Asuimme silloin sen tien varrella ja siinä käytiin siskon kanssa karkkiostoksilla. Äitikin varmaan osti ruokia paljon siitä, kun se oli lähin kauppa. Milloin satun katselemaan "Pieni talo preerialla" -sarjaa, tulee siinä esiintyvästä "Olesonin" kaupasta usein mieleen tuo lapsuuteni lähikauppa. Sisätiloissa on paljon samaa. Samantapaista on myös sisäänkäynnin sijoittelussa, sillä se oli siinä talon oikean kulman tienoilla tien vieressä. Ei ollut keskellä seinää, kuten tavallista on. Kaupassa oli myös "Olesonin" kaupan tapaan kassatiskin vierestä ovi vasemmalle sivuhuoneeseen. Kaupassa toiminut myyjä oli nimeltään Ilona.
Lapsuuden/nuoruuden paikkoja on kiva muistella...kyllä on maailma paljon muuttunut senkin jälkeen. :)
VastaaPoistaNiinpä, enää ei katsella näyteikkunoita, eikä edes vaatekuvastojakaan. Nehän oli minun suosikkitouhua myös joskus.
PoistaPikku Riihimäki taisi lopettaa jo 70-luvun lopulla. Koska se mahtoi tulla en tiedä, mutta varmaankin Liikeyhtiön työväen tarpeisiin. Mun ikuinen suosikki kauppa on Trope, missä nyt viimeksi oli Asennustyö. Ihanna vanha kauppa ja upea tammitiski.
VastaaPoistaOot varmaankin oikeassa tuon Riihimäen kaupan lopettamisajankohdan suhteen. Mulle tuo Trope ei ollut ollenkaan tuttu kauppana. Muistan sen lapsuudestani vain tyhjänä talona, josta toivoin aina, että siihen jotain tulisi. Niinkuin sitten myöhemmin se Asennustyö tulikin. Samalla toivoin vuosikausia, että joku remontteeraisi senkin talon, joka on siellä mäen päällä Asennustyön yläpuolella. Senkin ilon sain nähdä:) Kaupoista puheenollen, Vainion kaupastahan mulla jäikin vielä kirjoittamatta. Kun olin kolme sepustusta kirjoittanut, ni aattelin, että johan ne taitais riittää. Nyt kumminki tuli taas mieleen, kun kirjoitit tuossa yhdessä kommentissa niistä omista kauppakokemuksistasi kaupan henkilökuntaan kuuluvana.
Poista