Entistä Pomarkkua: Vuokon "Kemikalio ja Trikoo"

Vuokon "Kempsu". Sellaiseksihan sitä nimitettiin. Siinä oli nuoruuteni Pomarkussa liike, jossa oli miellyttävä käydä. Mutta siitä putiikista oli sekin ilo, että saatoimme käydä siskon tai ystävän kanssa katselemassa Vuokon isoja näyteikkunoita kyseisen liikerakennuksen päädyssä. Se oli sitä pienen kirkonkylän sen aikakauden huvia. Nyt on siis kyse 70- ja 80-luvuista.

Vuokko myi vaatteita, ja kuten liikkeen nimikin jo sanoo, kemikaliotuotteita. En muista miten paljon kemikaliotuotteita mahdoin katsella tai ostaa, mutta vaatteita kyllä kävin katselemassa  varmaan melkoisen usein. Sinne saatttoi tosiaan mennä katselemaankin, eikä ollut niin sellaista tunnetta, että olisi pakko jotain ostaa. En pysty muistamaan sitäkään millaisia vaatteita ostin. Ainoastaan kaksi vaatekappaletta saan heti mieleeni. Toinen oli vihertävä, ryppykankainen, paitapusero. Se on minulla yhdessä kuvassakin poolopuseron kanssa. Tuo kuva oli ensimmäinen ajokorttikuvani. Toinen muistamani ostos oli alusvaate.

Mutta tuossa liikkeessä oli myös valokuvaukseen liittyvää palvelua. Sinne saattoi viedä filmirullan ja siitä se lähetettiin kehitettäväksi jonnekin. Ja palaanpa vielä siihen kemikaliopuoleenkin sen verran, että lienen joskus ostanut sieltä jotain shampoota varmaan, koskapa Vuokko antoi minulle hiustenpesuvinkin, jota sitten noudatinkin. Nytkin tätä kirjoittaessa istun tukka märkänä, kun sen juuri pesin lavuaarissa, ja silloin helposti se Vuokon vinkki tulee mieleen. Sillä ajankohtainen se on aina. Hän kehotti pesemään tukan lavuaarissa siten, että laskee veden lavuaariin eikä pese siis juoksevalla vedellä. Selitys tähän oli se, että kun juoksevalla vedellä pesee, se painaa shampoot päänahkaan ja se kuivattaa päänahkaa, joka sitten kutisee ja hilseilee. Jotenkin noin sen ohjeistuksen ajatus meni. Nytkin aina joskus sitä ohjetta noudatan. Vuokolla itsellään oli upea tukka ja oli muutenkin sellainen tyyliltään, jota saattoi kutsua upeaksi. Hyvin sopiva siis sellaista putiikkia pitämään senkin puolesta, mutta hänet muistaa kivana asiakaspalveijana. Hän kun palveli kivasti nuoriakin asiakkaitaan, sai hän heidät asiakkaikseen aikuisenakin.

Ensin hänen liikkeensä oli isommissa tiloissa vanhassa liikerakennuksessa. Siinä oli ne isot näyteikkunat talon päädyssä, joita piti aina kiepata katsomaan. Sitten se vanha rakennus purettiin ja Osuuspankki teki talonsa siihen kohtaan. Myös Vuokolle tuli siihen rakennukseen uudet tilat, samoin kuin muutamille muillekin liikkeille. Vuokon uudet tilat olivat kuitenkin pienemmät, kuin ne entiset ja näyteikkunatkin pienemmät. Kyllä niitäkin silti käytiin katselemassa ja nehän olivatkin nyt tielle päin. Vuokko piti liikettään loppuun asti. Sairaus sitten vei hänet aiemmin kuin monet muut.

Vielä yksi kiva muisto hänestä. Hänen koiransa oli samaa rotua kuin minullakin:  ns. "Lassie".

---

Kuvassa oma koiruuteni Odette, kaverinsa Turren kanssa:)

Mulla on mielessä yksi toinenkin pomarkkulainen liike, jossa asioinnista voisin joskus muistelusta kirjoittaa... Tai no, ehkä niitä löytyisi useampikin. Niitä ruokakauppoja siis.