Selasin hartauskirjaa. Kyseessä oli Martti Simojoen Päivän sana. Kun olin lukenut tälle päivälle merkityn tekstin, selasin lisää. Hätkähdin seuraavan tekstin aloituksen nähdessäni, sillä siinähän oli samaa asiaa, kuin mitä oli silmiini vilahtanut toisaalla kirjassa, ennen tämänpäiväisen tekstin lukemista.
Toisessa oli tämä jae; Paavalin sanoja: "Minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa." Gal. 2:20
Ja tästä Martti Simojoki kirjoittaa, että "Kristus on kristityn elämää hallitseva keskus, kaikki määräytyy hänestä käsin. Kristus on tällä tavalla hänen uusi "minänsä", kuten Paavali sanoo: "Kristus elää minussa." Martti Simojoki
Toisen tekstin jae oli tämä; Paavalilta sekin: "Te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa." Kol. 3:3
Ja tästä jakeesta Simojoen tekstissä on mm. näin: "...sillä näitten kuolleitten elämä on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa. Ei heissä mitään elämää ole, vaan heidän elämänsä on Herrassa, mutta se on salattua, kätkettyä elämää. Eivät he itsekään sitä näe, saati sitten, että osaisivat sitä muille esitellä. Kristuksen edessä he ovat, hänen käsiinsä pyytävät jäädä, tuntui miltä tuntui. Itsestään he eivät uskalla iloita, heidän ilonsa on iloa Herrassa." Matti Simojoki
Martti Simojoki "Päivän Sana Luettavaa vuoden jokaiselle päivälle"/Kirjapaja/16. painos
---
Kirjassa oli myös siitä, Kristus lyö "leimansa kaikkeen". Sitä voi itsestä miettiä, että kuinka selvästi se leima näkyy, tai ei näy. Ehkäpä ei meidän itse tarvitse itsestämme sitä leimaa etsiskellä. Se joko on - tai ei ole ollenkaan. Omistaja kyllä leimansa tuntee ja löytää. Jos leima on joutunut vähän vähemmän näkyviin, niin omistaja varmaankin puhdistaa sen.
Tulee ihan mieleen tässä maa-alueiden rajapyykitkin. Aina nekään ei kovin helposti löydy. Jotkut voi olla kovinkin vanhanaikaisiakin rajapyykkejä, mutta yhtä kaikki, ne on yhtä kelvollisia kuin uudenuutukaiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti