sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Kotiseutukierros - Rannalla ja ajelulla lähitienoon teillä

Astu lankulle... ja kävele. Älä tipu veteen. Tosin ei siinä syvää ole. Saarekkeella on tulentekopaikka.



Katse ja zoomaus Pielisen vesien yli... Kolin rinteissähän on lunta.


Katse saarekkeelta kauempana näkyvälle uimarannalle.


Ja sitten jatkui matka muualle.

Vanha mylly Läpikäytävän tien varrella. Olisin mieluusti jäänyt enemmänkin katselemaan ja kuvailemaan, mutta en kehdannut, kun läheisen talon kohdalla oli joku asukas puuhailemassa jotakin. Kyseisen tien varrella oli jäljellä monta maitolavaa, (tai maitolaituria, jos niin tahtoo sanoa:)  Ja koko ajelullamme niitä laskin kai ainakin seitsemän nähneeni, ellei jäänyt vielä joku alkumatkasta huomioimattakin. Kahdestihan ajoimme kierroksellamme traktorin perässäkin. Onneksi vielä on maaseutu asuttuna ja on maalaistaloja vielä näillä seuduilla!


Vornan museotie Kelvällä. Talonpoikien jo 1700-luvulla tekemä. Tien varressa on myös sodittu 1800-luvulla.



Mitähän vuotta lienee tuo TVH:n kyltti...


Museotien kesyimpiä kohtia. Jyrkimmillä ja mutkaisimmilla paikoilla katselin vain tietä tai vierellä olevaa pudotusta... Ja sopi toivoa, ettei vastaantulijoita ole.


Museotie on osittain Joensuuta, osittain Lieksaa.


14 kommenttia:

  1. Kauniita luontokuvia ja nuo kolin maisemat ovat komeita.
    Hyvää alkavaa ensi viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kiva vaihteeksi tehdä tällainen kotiseutukierros:) Samaa reissua olivat itseasiassa hanhikuvatkin. Hyvää alkavaa viikkoa sinulle myös!

      Poista
  2. Kävit ihan mun tätini kotitalon 500m päässä , tuo mylly on tuttu minulle, serkku poikien kanssa oltiin lapsena tuossa myllyssä usein taiteilemassa kesäisin, minulla on kuva myös tuosta myllystä, Kelvä on tuttu paikka myös, olin siellä serkku tytön luona, joka nyt asuu Lieksassa, käytiin Kelvän lavalla, serkkuni tutuistui siellä poikaan, joka on nyt hänen miehensä.
    Kolillehan pääsee nyt sillä kantosiipi aluksella, silloin joskus menimme sillä laivalla lieksasta, joka taitaa olla vieläkin satamassa, maanteitse on pitkä matka, usein ollaan autolla käyty kolilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopa sattui hauskasti, että oli sinulle niin tuttu tuo mylly ja ylipäänsä ne tienoot! Tuo mylly on minua kiinnostanut ennenkin, vaan en muista onko kuvia aiemmin otettu siitä. Olisi kiva tarkastella sitä joskus enemmänkin. Olisi varmaan kiva myös joskus Kolille mennä vesitse, mutta ei niillä aiemmillakaan aluksilla tullut silti mentyä. Mukavaa viikkoa sulle sinne:)

      Poista
  3. Voi, miten ihanat maisemat! Meidän oli tarkoitus matkailla Pielisen seuduilla tulevana kesänä, mutta nyt haaveen toteutuminen siirtyy vuodella. Toivottavasti silloin onnistuu; kaikki on kuitenkin Luojamme käsissä.
    Suloista aurinkoviikkoa Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin sinulle:) Nyt täällä onkin ihanan lämmintä ja aurinko paistaa kivasti. Toivottavasti matkanne näille seuduin onnistuu ensi vuonna!

      Poista
  4. Hienoja kuvia ja kiva on aina eri paikkoja kuvata :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tosiaan kivaa, ja varsinkin näin talven jälkeen:)

      Poista
  5. Voinkin kysäistä tädiltäni myllyn historiasta, sillä se oli joskus oikein toiminnassa, ja siinä oli pieni koski, sellainen kuva on mulla otettuna, tätini kun asui siinä lähellä 60 vuotta, laitan tietoa tänne, jos täti muistaa, nyt hän on jo 88 vuotias, asuu lieksassa.
    Oletkos käynyt eva ryynäsen ateljeessa V-järvellä, se on katsomisen arvoinen paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kysy tädiltäsi, jos hän muistaisi, sillä minua kiinnostaa kyllä kovasti! Ollaan käyty muutamia kertoja Paaterissa, mutta edellsestä kerrasta on jo tosi monta vuotta. Ensimmäisen kerran minä kävin siellä silloin, kun emme itse vielä täällä asuneet. Eli oli jotain 90-luvun loppua se. Appeni kanssa kävimme, sillä hän asui silloin täällä. Se on tosiaan näkemisen arvoinen paikka.

      Poista
  6. Ennen mieheni kanssa käytiin usein Lieksassa ja ajeltiin tuo museotiekin ainakin kerran. Onhan sinne matkaa, mutta mennessä on kauniita seutuja kuten esim Ahveninen.
    Usein käytiin myös Paaterissa ja tavattiin Eva Ryynänen työnsä ääressä, juteltiin hänen ja myös Paavon kanssa. Hän esitteli niitä puita joista Eva sitten veisti töitään. Mun mies oli hyvin kiinnostunut puutöistä.
    Käytiin sitten heidän edesmentyäkin, mutta kyllä jotain puuttui, vaikka tilat olivat samat. Sitten päästiin heidän taloonkin tutustumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulle onkin sitten melkoisen tuttuja nämä paikat:) Tuosta Eevasta tuli mieleen, että kun hän oli kuollut, olivat muistaakseni tämän kylän koulun oppilaat hänen hautajaisissaan esittämässä jonkin laulun kai. Oma silloinen koululaisemme ei siellä ollut, kun oli silloin sairas. Ja kerran Paavon jo elellessä siellä ilman Eevaansa, kävimme ateljeeta katsomassa myöskin yhden kaukaisen ystäväni kanssa. Paavo ilmaantui talon ovelle ja heilautti kättään meille ateljeen luona seisoskeleville. Mulle tuli silloin mieleen, että ehkä hän olisi halunnut jutella, mutta ei meillä ollut rohkeutta mennä juttusille. Sitten talosta tulikin joku kai hakemaan häntä sisälle. Talossakin sitten joskus kävimme, kun heitä ei enää ollut, mutta en muista siiä mitään. Jotenkin minulle oli silloin ihan alkuun muodostunut sellainen mielikuva Eevasta, että olisin arkaillut jutella hänen kanssaan. Hänet oli kai mainostettu minulle niin sanavalmiina. Mielikuva saattoi olla ihan turha ja harmittaa jälkeenpäin, ettei silloin tullut käytettyä tilaisuutta puhutella heitä. Eipä sitä silloin osannut ajatella, että omakin tytär puiden kanssa puuhailee, kun puusepäksi tuli opiskelleeksi. Ja tuosta Ahvenisesta vielä, että toisinaan ajelemme Joensuuhun mennessä, tai sieltä tullessa, sitä kautta.

      Poista
    2. Niin, Eeva oli silloin lakaisemassa lauantaina lastuja siihen uuniin jossa paloi tuli ateljeessa, oli vuollut siinä työtään. Sitten hän esitteli niitä talttoja ja puukkoja millä teki niitä taideteoksiaan. Sunnutaisin hän ei ollut siellä hommissa koskaan.
      Voi olla, että Paavo esitteli niitä paksuja puita ja sahauksia sitten kun Eva olikin jo kuollut. Niitä oli siinä ateljeen takana olevassa tilassa. Hän oli aina esivalmistellut ne isot puut johonkin kiinni että ne voi veistää.
      Pitäisi ihan etsiä kirja Paaterista, ja lukea se. Joskus mies osti sen, ja sitä kirjaa en hävitä.

      Poista
    3. Minäkin muistan sieltä ateljeesta jotain. Siinä oli sellainen "ylinen" osakin, jonne piti kiivetä, jotain oli esillä sielläkin. Ja ne puut, joita oli varastoituna töitä varten, oli kyllä mahtavia. On se jännä, että joku saa puusta esiin niin kaunista, kuin Eeva oli saanut. Siinä kirkossakin kaikenlaisia kauniita yksityiskohtia. Meillä ei ole Paaterista kirjaa, mutta isäntä on joskus ottanut kuvia sieltä, varsinkin kirkosta. Ja onhan siellä se kahvilarakennuskin, joka myös on kiva.

      Poista