"Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän." Niin he sanoivat hänelle: "Herra, anna meille aina sitä leipää". Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa* ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa." Joh. 6:33-35 *(ole nälissään)
Tämä oli samantapaista keskustelua, jota Jeesus kävi samarialaisen naisen kanssa Sykarin kaivolla. Siellä Jeesus lupasi elävää vettä, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.
Ihmisen elämälle täällä ajassa on elintärkeää vesi ja "leipä". Ihmiset joiden kanssa Jeesus keskusteli, ajattelivat näitä maallisia tärkeitä; leipää ja vettä. Mutta Jeesus puhui paljon enemmästä; vielä tärkeämmästä: iankaikkisen elämän leivästä ja vedestä. Ilman niitä ei voi olla iankaikkista elämää. Jeesus on se iankaikkisen elämän leipä ja vesi.
Me puhumme "vedellä ja leivällä" olemisesta usein halveksivaan tyyliin, tarkoittaen sillä vankilamaisia oloja. Emme ehkä arvosta riittävästi vettä ja leipää - aterian pääosana ainakaan.
Jeesus naiselle kaivolla: "mutta joka juo sitä vettä, jonka minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jota minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään." Joh. 4:14
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti