Kävelyllä

Pihasta lähdettäessä ensimmäisen mäen alla piti pysähtyä sihtailemaan osittain jäistä, sammaleista kosteikkoa. Sitä on usein kiva  katsella, sillä siinä on kiva tunnelma.

Samoilla kohdin, toisella puolella tietä, näytttää tältä. Nyt tuo aikoinaan superhidas kuusi kasvamaan on jo ihan mukavan näköiseksi kasvanut.

Siinä on tie. Oma tie. Keväinen tienparantelusouvi meneillään. Ylösnousseita kiviä poistellaan, ja vetiset kuopat ennenpitkää täytellään, ym hommaa.

Nyt toisella tiellä jo. Nuo tuollaiset heinät minua ihastutti ennen lumia - ja lumien jälkeen.

Sillä tiellä on tienvarressa iso pajupehko. Sekin aina silmäilyni alla kävellessä. Nyt se näytti tältä. Melkein kuin pajunkissametsä.

Ja tuon vesilammikon ääreen päästessäni, siinä "plumpsahti". Kuin kivi. Mutta siellä sammakko liikahteli. Pääsin sen näkemäänkin, mutta kuvaa siitä en saanut.  Vähän vesirenkaan tapaista näkyy siinä, missä se oli plutimassa. Ja oltiinpa siellä oltu kutemassakin.

Nyt jo takaisinpäin tulossa taas. Lähellä ensimäisten kuvien paikkaa ja kotipihaa.

Olinpa nyt keväisesti pukeutunut: ei pipoa päässä, ei talvitakkia yllä, ei kumisaappaaitakaan jalassa. Oli musta poplari yllä - ja pikkukengät. Oli sopivan lämmin ja omallakin tiellä pystyy märimmät ja kuraisemmat kohdat loikkimaan sopivammista kohdista ilman kumppareita. Mutta tällä lyhyellä kävelyllä ehti sää vaihtua muutaman kerran, oli aurinkoa - ja vähän sadetta, onneksi sitä vain vähän. Sillä postinhakumatkalla aiemmin päivällä tarvittiin sateenvarjoa. Mutta sekin sade tuntui melkein kesäsateelta:)