maanantai 18. toukokuuta 2020

Vaiveronkukkia - ja vähän jotain muuta

Niin, niitä vaiveronkukkia varsinkin halusin muutama päivä sitten kuvaan saada, mutta surkeita olivat otokseni. Joistakin sain vähän muokkaamalla ensin muka jotain... Mutta sitten näin tyttären upeita otoksia ja laitoin juttuni silloin jäihin. Mullahan se kuvaustouhu on jo noin vuoden verran toiminut sillä näppäinkännykällä, joka minulla muutoinkin käytössä on. Mutta löysinpä tänä aamuna pari aiempina vuosina otetettua kuvaa. Niitä nuo kaksi ensimmäistä. Muut niitä parin päivän takaisia, joissa jokin muu on vaiveron sijaan pääosassa...  Mutta niistä tyttären kuvista, olisin varmasti saanut häneltä kuvia, mutta jotenkin sitä vain mieluusti käyttää ensisijaisesti omaansa, jos jotakin on. Mutta ei sitä tiedä, vaikka vielä niitäkin pyytäisin saada näyttää...:)


Vaivero, Wikipedian mukaan:  Ruotsiksi "finnmyrten", "suomenmyrtti".


Suopursut tunkee itsensä kaveriksi joka kuvaan vaiveroiden kanssa...


Tässäkin ylimmäksi tahtonut...


Tämä on osa yhdestä kuvasta. Mikä tässäkin nyt on, että tällainen piti tänne laittaa? No, joku viehätys se tuossa harmaassakin on...


Tuo näpeissäni oleva on myös niitä vaiveronvarsista. Näyttivät siellä luonnossa niin kauniilta minun silmääni ne kuivat oksien osatkin. Mutta kuten nuo muutenkin oli vaikeita saada kunnolla kuvaan, oli sitä tämäkin. Piti jotain vaaleaa laittaa alle, eli oma käsi, että jotenkin sain ne erottumaan edes taustastaan. Eikä välillä varsia heilutellut tuuli yhtään ainakaan parantanut asiaa.


Ja sitten se "jotain muuta". Nuokin allaolevat oli niin hauskan näköisiä palleroita, etten malttanut niitäkin olla sihtailematta. Nämä olivat kallioilla, kuten nuo vaiverotkin. Vaiverot kallioiden soisilla kohdilla.


Nämä taas kostealla, ihan soisella paikalla meidän piha-alueella.




6 kommenttia:

  1. Vaiveronkukka on kaunista,en ole ennen kuullut ja nähnyt
    sen nimistä kukkaa. Suopursu on minun suosikki ja se on kaunis ja se
    tuoksuu hyvälle. Hyvää alkanutta viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tuon vaiveron opin tuntemaan vassta ihan muutama vuosi sitten. Sitä näkee täällä ainakin juuri suopursujen seurassa. Hyvää viikkoa sinulle myös:)

      Poista
  2. Hienoja! Kun vain huomaisi aina ulkona kulkiessa ihastella mitä kaikkea kaunista onkaan:) T: Villasukkavihulainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne kauniita, kun vain huomaa ne:) Minä tiesin jo vähän odotella noita näkeväni, kun muistin edelliltä vuosilta.

      Poista
  3. Voi miten hienoja! Miten en ole koskaan huomannut, vaikka metsässä ennen kävin ja liikuin. Voi olla etten näin aikaseen keväällä ole sitten liikkunut. Metsää ihailen nykyäänkin, koska luonto on nyt kauempana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on ihastuttavia kyllä:) Mutta tosiaan syy voi olla juuri siinä, ettei niitä ole nähnyt, kun tähän aikaan vuodesta ei ehkä vielä niin paljon metsässä liikuta. Toisaalta tämä on minusta kätevää aikaa siellä kuljeskeluun, kun ei vielä lehdet ja aluskasvillisuus ole millään lailla näkyvyyttä estämässa (ja punkeilla toivottavasti huonommat mahdollisuudet kiipeillä vaatteisiin...).

      Poista