Jotenkin se vain Pietari on, vaikka Pietari on ihan erilainen luonteeltaan kuin minä. Niin ainakin luulen. Hänestä olen saanut sen käsityksen, että hän tarttui rohkeasti tilanteisiin, jotka hänestä heti toimintaa vaativat. Itse en ole sellainen. Joskus saatan innostua, ja siten yllättää itseni; mutta yleisesti ottaen vain tuumin, ja asiat menevät ohi.
Mutta mikä Pietarissa sitten on se, joka (hänen luonteessaan) tekee hänet minulle läheiseksi?
"Mene pois minun tyköäni, sillä minä olen syntinen ihminen." Niin, Pietari koki itsensä syntiseksi ihmiseksi, jollaisia me tietysti ollaankin. Mutta siitä huolimatta, (ja kenties juuri siksikin), hänellä oli suuri veto olla Jeesuksen lähellä.
"En tunne sitä miestä." Hän oli vähää aiemmin sivaltanut Getsemanen puutarhassa pois korvan yhdeltä ihmiseltä, kun Jeesusta oli tultu pidättämään. Siinä oli se toimeen rohkeasti tarttuva Pietari miekkansa kanssa. Mutta ei mennyt kovin montaa hetkeä, kun ylipapin talon pihassa olikin pelokkaampi Pietari äänessä, kieltäessään (sen Jeesuksen ennustaman kolme kertaa) rakkaan Jeesuksensa! Siitä tulikin sitten hänelle itselleen suuri suru, että miten hän saattoi niin tehdä....?! Ja nyt Jeesus on kuollut, enkä enää voi sanoa hänelle, että en minä sitä tarkoittanut todella... vaan, että Jeesus on minulle kaikkein rakkain ja tärkein, vaikka olenkin tämmöinen hölösuu, ja raukka - tiukan paikan tullen!
No, sitten oli aikaa kulunut muutamia päiviä. Jeesuspa olikin noussut kuolleista kaikkien suureksi yllätykseksi... jota he eivät osanneet oikeasti odottaa, vaikka Jeesus olikin sen heille edeltä ilmoittanut. Semmoisia uskovia! (Eikä itsekään olla sen kummenpia taatusti.) Mutta nyt oltiin menty Galileaan ja lähdetty kalaan. Eikä mitään oltu saatu. Mutta sitten rannalta huudellut mies antoi vinkin, ja ihme kyllä, nämä kokeneet kalastajat - noudattivat sitä... Tuloksena oli niin valtava kalansaalis, että veneet olivat lähellä upota. Mutta jonkun päässä syttyy ymmärryksen lamppu; yksi tunnistaa rannalta huutelijan. Johannes sanoo, että se on Jeesus. Sekös sai Pietariin liikettä! Ei muuta kuin vaatteet sille mallille, että sopii hypätä veteen ja pyrkiä heti paikalla rantaan.
Mutta mitähän siellä rannalla oikein tapahtui? Pietari tuli sinne ennen muita. Käveliköhän Pietari sinne nuotion ääreen Jeesuksen luo? Moikattiinko vain? Vai jäikö Pietari sittenkin häpeissään vain odottamaan muiden tuloa, kun ei kehdannut Jeesuksen silmien eteen mennä? Emme tiedä. Mutta kun toisetkin tulivat rantaan, valtavia kalansaaliita veneen perässä vetäen; huuteli Jeesus heille, että toisivat niitä kaloja siihen nuotiolle. Siinä kohtaa Pietari taas ryhtyi toimeen, ja väkivahvana veti verkot maalle ihan itse. Saikohan hän voimaa ihan siitäkin, kun Jeesus oli paikalla? Mutta sitten nuotiolla, millaistahan olemista se oli? Olen aina ajatellut, että Pietari oli häpeissään - niinkuin varmasti olikin - mutta niin olivat taatusti kyllä toisetkin. Olivathan hekin kaikki jättäneet Jeesuksen siellä Getsemanessa. Mutta Pietari tunsi varmaan suurinta häpeää, sillä hän oli ainut, joka oli kieltänyt Jeesuksen. Tohtiko hän edes oikein katsoa Jeesukseen päin? Vai oliko niin, että hän juuri etsi Jeesuksen katsetta eniten? No, joka tapauksessa, Jeesus varmasti loi katseensa häneen, kun kysyi kolme kertaa häneltä, että "rakastatko minua?" Ja niihin kysymyksiin Pietari sydämestään vastasi: Kyllä rakastan! Sen jälkeen Jeesus omilla sanoillaan osoitti, ettei hänellä ollut mitään ns. hampaankolossa Pietaria vastaan. Nyt oli Pietarinkin mieli niin keveä!
Mutta tunteet vaihtelevat. Kohta taas hänellä oli ehkä pieni kateudenpoikanen, tuloillaan ainakin, kun Jeesus - Pietarin oman kysymyksen tähden, opetuslapsi Johannekseen nähden - antoi ymmärtää jotain heidän tulevasta kohtalostaan. Luulot ainakin heräsivät heillä kaikilla opetuslapsilla, ettei muka Johannes kuolisi lainkaan. Vaikka ei Jeesus sitä tarkoittanutkaan, vaan viittasi vain siihen, että jos niin olisi, että hän sitä tahtoisi, niin sen ei pitäisi toisiin vaikuttaa mitenkään, mitä jollekin toiselle on osaksi määrätty. Mutta sellaisia me olemme, että monesti tuijotamme itsemme melkein sokeiksi sitä, mitä toiset ovat saaneet/saamassa, ja unohdamme sen, mitä itse olemme saaneet Jeesukselta.
Siunausta sinun päivääsi - Sinä Herrallemme rakas!
---
Eräässä laulussa muuten sanotaan, että "...rakkaat ovat Jeesukselle, kaikki lapset päällä maan..."❤️☀️😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti