Oli toukokuun aamu...

Oli toukokuun aamu. Mies aloitteli alkavan kesän ihanan viherryksen keskellä työpäiväänsä romuliikkeen pihassa. Tänään hänen pitäisi siirtää iso kasa romuja pois lähteväksi, sinne mihin mikäkin kuuluu. Hän käynnisteli työkonettaan, jolla hän romppeita siirtelisi. Romuliikkeen omistaja oli jättänyt hänelle koneeseen jonkin paperin. Hän katsoisi sen kohta, mutta ensin hän käynnisteli konettaan ja ajoi sen työkohteensa ääreen; samalla huomioiden, että mistä kohtaa aloittelisi hommaa. Tuostapa alan, mies tuumi nostaessaan koneensa työkouran kohteensa ylle valmiiksi. Mutta pitänee nyt ensin lukaista tämä paperi,  joka tänne oli jätetty. Hän avaa taitellun paperin, ja lukee: 

"Masa. Täältä on ostettu viikonlopun aikana tavaraa, jota ei saa kuljettaa mihinkään! Roinan omistaja hakee ne itse. Se merkkasi ne, joten huomioi merkki JP!"

-Jaa, tämmöistä. Okei, tuumasi Masa, kun tarttui koneensa kouralla lähinnä olevaan autonromuun. Mutta, mutta... Siinähän nyt  juuri komeili isoilla raapustettu JP... Jaaha, pitää kait katsoa tämä läjä nyt tarkemmin, että onko tässä muutakin tolla merkillä. Ja olihan sitä. Koko kasa, oli JP:n. Masa kyllä tiesikin sen tyypin, osteleee kaikenlaista kelvotonta. Mitähän se niillä oikein tekee, Masa tuumi.

No, vaikka Masa muka tunsi JP:n, ei hän kuitenkaan tiennyt oikein tämän touhuista. Ei tiennyt, mitä hienoa JP oli jokaisesta ostamastaan "romusta" tehnyt. JP:lle ei romu ollut romua, vaan jotain, jota kannatti pelastaa. 

---

Kuka oli se JP? 

Jumalan Poika.

Tunnetaan paremmin nimellä Jeesus. Tämän JP:n  "harrastuksiin" (lue: päätyöhönsä) on aina kuulunut romujen keruu...

Olisin halunnut tähän kuvan, jossa näkyisi se hento viherrys, mutta en halutunlaista saanut, vaikka kävin ulkona sitä varten. Mainio olisi myös ollut joku piirustus, vaikkapa sarjakuva, jossa se romuliikkeen aamu olisi ollut. 

Mutta mistä moinen minikertomus? Se kertyi varmaan hieman samoin kuin unetkin; hieman sieltä ja täältä. Nythän on se toukokuun ihanan viherryksen aika! Mutta aamuisella kävelyllä oli  metsäkone töissä juuri siellä, mistä odotin kohta saavani varsinkin sitä ihanaa viherrystä koivikossa ihastella. Eilisillan hyvä, kristillisen sanoman sisältänyt elokuva, (The Grace Card 2011), toi varmaan myös ne omat rikkinäisyyden tunnot mieleen. Mutta aina kannattaa muistaa, mitä Jeesus itse sanoi: "...en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.. " Ja niitä me ollaan kaikki!

Mutta JP rakastaa romuja❤️