Eilen kävimme isännän kanssa tuolla rotkon pohjalla. Siellähän on suota, mutta myös aivan toisenlaista tunnelmaa. Harvakseltaan siellä tulee käytyä. Siellä tulee helposti tunne, varsinkin niissä hämyisimmissä osissa, että toivottavasti täällä ei ole karhuja... Aloitetaan kuitenkin valoisammasta päästä. Tervetuloa kierroksellemme rotkon pohjalle!
Nyt ollaan jo pohjalla...
Ollaan nyt lähdetty liikkeelle avoimemmasta päästä, mutta kohta aletaan suunnistaa rotkon toista laitaa ihan toisenlaisille näkymille. Eteenpäin siis tuonne oikealla laidalle...
Yllä näkyy olevan jonkun työmaa...
Alla sammaleen "kukkia", tai miksi niitä pitäisi nimittää?
Nyt alkaa lähestyä ne hämärämmät paikat. Ne, joita itsekään ei usein tule ajatelleeksi, vaikka hyvin erilaisia alueita tällä meidän pläntillämme on. Eilen siitä juuri siellä kävellessä puhuttiin.
Näillä main isännän perässä kävellessä minulla jo vesi lotisi toisen saappaan sisällä,
kun saappaat eivät olleet aivan ehjät.
Keihästetty lehti. Kortteen toimesta tehtynä.
Ja nyt sitten ne hämärimmät ja tunnelmaltaan hyvin jännät paikat, joissa melkoisen harvoin käydään.
Tuossa tummuudessa on kuusten takana kalliota joka nousee rotkosta ylös naapurin vaaralle.
Me emme nyt lähteneet "naapuriin" kapuamaan, vaan talsimme suon reunaa.
Täällä oli helpompi kulkea. Oli tukevampaa jalkojen alla ja reittikin selvempi, koska isäntä on joskus raivannut esteitä tieltä, mutta sillätavoin, että tunnelma säilyy.
Vielä nappasin kuviin kuivahtaneen kortteen.
Oliko hengästyttävä, turhan pitkä kierros?
Vaikea valita mitä ottaa, mitä jättää...
Mutta mukavaa syyspäivää itsekullekin!
Hieno kierros! Hauska että on erilaisia alueita joissa erilainen tunnelma:) Hauska tuo keihästetty lehti:) Terveisiä suon kiertäjille! T: Villasukkavihulainen
VastaaPoistaKiitos:) Se juuri on kivaa, että niitä niin erilaisia alueita löytyy kuitenkin suht pieneltä alueelta.
PoistaMetsiä on tosiaan monenlaisia ja erilaisia tunnelmia.
VastaaPoistaNiin on, ja kaikissa niissä omat kivat puolensa.
PoistaEi liian pitkä kierros, mutta vähän pelottava. Siis minähän olen oikea arkajalka, ollut lapsesta asti...:)
VastaaPoistaMinuakin pelokkaana tyyppinä tuolla rotkon pohjalla, siellä tummien kuusikoiden luona aina vähän arveluttaa... mutta silti aina välillä on kiva käydä siellä.
PoistaMielenkiintoista on tuolla liikkua, mutta saattaisi eksyäkkin.
VastaaPoistaKarhuista puheen ollen ne on arkoja eläimiä, kuulevat jo kaukaa kun kävelette siellä, kyllä ne ennen karkuun menevät.Eilen oli 1TV.haastattelussa"kettu tyttö" joka oli ollut teltassa 150 päivää susien reviirillä, siis talvellakin, niin se on totta kun hän sanoi: "ei sudet ole vaarallisia, ihmiset on vaarallisia", no susista vielä kun aloitin, keskimmäinen tyttäreni ottaa koirasusi pennun viikon päästä, siitä pitää laittaa sit kuvia tännekkin.
Voisi helposti luulla, että tuolla eksyy, mutta tuo alue on sen verran pieni ja kalliot rajaa sitä, että tuolla juuri ei pääse eksymään. Joku sanoi meille juuri joku päivä sitten, että kyllä sudet on havainneet meidät, vaikka me ei niitä... Itse olen kyllä sitä mieltä susista ja karhuista, että kyllä ne vaarallisia ovat. Ovat aina olleet.
PoistaMystisen näköinen metsä, mutta eikös vaan ole aina mukavaa kävellä puiden keskellä ja kuunnella luonnonääniä tai hiljaisuutta?
VastaaPoistaSe on tosi jännää, ja on aina kiva kun saa itsensä liikkeelle sinne.
PoistaTuo kuva, jossa puiden ja risujen välistä näkyy pelkkää syvää pimeää, se kammottaa minua tosi paljon Paras etten katso. Vuosia vuosia sitten, lapsena, minulla oli paksu satukirja, jossa oli yksi synkkä metsäkuvaus. Se oli niin jännittävä, että piti kädet laittaa korvien päälle. "Onnistunutta" kerrontaa, siitä tuli loputtoman hyytävän kauhun tunne.
VastaaPoistaItseasiassa paikan päällä ollessa, kun siellä kulkee, se ei näytä ihan niin tummalta. Olemme toisinaan kävelleet sielläkin ja kiivenneet sitä kallioista vaaran kuvetta ylös. Siinä ei muu pelota, kuin se jos siellä on karhuja. Mutta on tosiaan niin, että lapsuuden tunnot ja kokemukset vaikuttaa meihin monin tavoin aikuisenakin.
PoistaKiitos Metsäntyttö! Lapsuuden tunnot ovat vaikuttamassa. Olin pienenä kuulemma paljon yksin huoneessa, häkkisängyssä ja sitten leikkikehässä, kun vanhemmat oli töissä.Äiti saman rakennuksen kaupassa, isä toisesssa rakennuksessa varastolla. Olen ajatellut, että siinä minulle ehkä tuli tuota runsasta turvattomuutta.
PoistaMinuakin vanhemmat joutuivat toisinaan jättämään yksikseen. Minulla on myös paljon sellaista turvattomuuden tunnetta. Voi olla että nekin lapsuudesta kuitenkin juontuvat, vaikka nuorempana en sitä niin osannut ajatellakaan. Itseasiassa onkin varmaan niin, että olin nuorena jonkin verran rohkeampi. Kai se ikäkin tekee osansa asiaan, vanhemmiten ajattelee jotenkin enemmän kaikenlaista, mikä voi mennä pieleen.
PoistaOlipa ihanaa metsää!
VastaaPoistaMeidänkin mielestämme se on ihan parasta täällä.
PoistaOi, ihan tulee rahkasammaleen ja suopursun tuoksu mieleen! Aika tiheää on metsä.
VastaaPoistaJänniä juttuja olet kuvannut.
Suolla on kyllä oma jännä tunnelmansa. Ja näin syksyllä vielä ne värit; sammaleissakin oli sellaista aivan tummaa viininpunaista.
PoistaKiitos tästä ihanasta luontoretkestä! Metsässä on tunnelmaa. Onpa tosiaan synkän näköistä siellä hämärimmässä osassa. Kuulostaa kivalta paikalta se rotko, sellaisessa olisi mukava seikkailla.
VastaaPoistaTäällä on tosiaan monenlaista tunnelmaa aika pienellä alueella. Ja tuo rotko kun on aivan vieressä, niin sinne on helppo mennä, jos vain ylipäätään saa itsensä ulos... kun tämmöinen sisäkissa on.
Poista