Väsyttävää...

Varmaan yksi ja toinen on väsynyt ihan tähän maailmanlaajuiseen ongelmaan, joka kaikkia jollakin tavoin koskettaa. Ja jonka tähden kaikki joutuvat olemaan jollakin tavoin varpaisillaan. Ajattelin itse tänä aamuna, että "vähän väsyttää". Käytin myös miettiessäni tätä ajatusta, että "mitä hyödyttää", kun ajattelin pelkoa. Monesti ikäänkuin sillä huolissaan olemisella ja pelkäämisellä yrittää pitää asioita kurissa, ikäänkuin ne sillä alituisella mielessä pitämisellä pysyisivät poissa... 

No, luinpa sitten parit jakeet hartauskirjasta; rohkaisevat sellaiset.  

"Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon?

Eikä Jumala ole yhtäkään niistä unhottanut.

Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut.

Älkää peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta."

Luukas 12:6-7

Joku kirjoitti joskus jossain, että yksi niistä linnuista ole ale-lintu. Kun osti useamman sai yhden ikäänkuin ilmaiseksi, kuten nykyäänkin usein jotain myydään. Jeesuskin ikäänkuin kysyi, että "Eikös sellainen tarjous ollut?" Oli. Yksi lintu kaupan päälle, ilman omaa hintaa. Mutta Jumalalle se yksi on aivan yhtä arvokas kuin muutkin. Ne  kaikki linnut olivat Jumalan tiedossa tarkasti. Niin olemme mekin. Vaikka meistä tuntuisi, ettei meillä ole mitään väliä, kun kaikenlaista ikävää elämään tulee.

Otsikon sanoin tosiaan ajattelin, kun koronauutiset omaltakin paikkakunnalta ovat olleet nyt ajatuksissa. Vähän väsyttää olla jatkuvasti kaikkea sitä miettimässä. Sitä ei tahdo, mutta ajatuksissa se vain on. Ja mitä hyötyä pelkäämisestä on, kun kaikkea sattuu kuitenkin, mietin myös. Kuin pelkäämisellä  muka voisi pitää ikävät asiat loitolla. Olisi vain rohkeasti pelkäämättä mitään. Ottaisi vaan jokaisen päivän täydellä rohkeudella. Tai jos ei rohkeudella, niin silti edes ilman inhottavaa pelkoa ja jatkuvaa varuillaan oloa. Mutta eipä se omalla päätöksellä taida noin vain onnistua...

"Hänet nähdessään Jeesus kutsui hänet luoksensa ja sanoi hänelle:

 "Nainen, sinä ole päässyt heikkoudestasi", ja pani kätensä hänen päälleen.

 Ja heti hän oikaisi itsensä suoraksi ja ylisti Jumalaa."

 Luukas 13:12-13

Se nainen oli ollut heikkouden hengen vallassa 18 vuotta. Hän kulki kumarassa ja oli täysin kykenemätön oikaisemaan itseänsä.

Jeesus kehotti meitä elämään niinkuin yhden päivän kerrallaan, ettemme kantaisi tänään huomisten taakkoja.

Semmoista nyt. Seuraavasta aikomastani jutusta ajattelin, että ehkä laitan kuvia eiliseltä metsäiseltä kierrokselta.

Voimia itsekullekin, mitä kelläkin kenties on meneillään. 
Ja jos onkin ihan hyvillä mielin, niin iloitse siitä:)