sunnuntai 6. syyskuuta 2020

Aina "kotiseutu" mielessä...

"Kotiseutu"... no, tämä nykyinen seutuhan se nyt on. Mutta nykyään todella usein ajatukseni palaavat myös Pomarkkuun.  Se edustaa minulle sitä paikkakuntaa, jonka parhaiten tunnen. Siltikin, että hyvin vajavaista sekin tunteminen on. Mutta esimerkiksi, kun on välillä katseltu millaisia taloja siellä nykyään kaupataan, tulee monenlaista mieleen tutuista taloista tai paikoista. Osaa kertoa jostakin talosta, että tuossa oli sitä, tässä tätä, ja ihmetellä kuinka erilaiselta kaikki nyt näyttääkään. Mutta olkoon tämä nyt pienenä "aasinsiltana" sitten sille, mitä kuvia laitan kyseiseltä paikkakunnalta näkyviin. Ihan muistelujen vuoksi entisenä kerrostalolaisena...

Kerrostalokaksion keittiössä:  Lattiassa punamustakirjavainen muovimatto, jonka lisänä muoviräsymatto. Keltaiset kaapinovet ruskein vetimin. Tiskipöydällä äidin lihamylly, lasipurkkeja, alumiinikattiloita, Arabian iso kulho, jota meillä aina taikinoiden tekoon käytettiin.  Keittiön pöytä oli pirttipöytä penkkeineen ja lisänä yksi jakkara. Kuvan vasemmassa laidassa näkyy olevan vielä vuokamökkiin ostettu jääkaappi, joka tässä asunnossa oli sitten  tarpeeton. Eteisessä myrkynvihreä seinä.  Kuvassa sisko koirani kanssa.




Olisin mieluusti laittanut tämän olkkarikuvan ja sen kylkiäisenä olevan ulkokuvan erillisinä, mutta löysin ne vanhasta jutusta tuolleen kiinni toisissaan, enkä yhtään tiedä, mistä ne koneelta muualta nyt tähän olisi löytyneet. Ikkunalla nykyäänkin myynnissä oleva kastelukannumalli. Vastapäisen asunnon naapuri antoi meille nuo metallijalkaiset, bukleekankaalla verhoillut tuolit. Oikeassa alakulmassa pilkottaa ihan lähellä asuneen puusepän tekemä puinen nojatuoli, joita meillä oli kaksikin. (Lätkäisinpä kuvat jättikokoisina tähän näkyviin.)


Meidän parvekkeelta otettu kuva. Oikealla näkyy toinen autoistani valkoinen "volkkarifarmari" Passat Variant. Iso rakennus taustalla on naapurissa olevan talon navettaa. Tuossa pellolla oli joskus eläimet laitumella. Alla eka autoni sitruunankeltainen Datsun 100 A.


Meidän parvekkeen kohdalla oli pyörävaraston ovi. Allamme asuvan naapurin matto roikkuu tuulettmuassa. 




Ja "pakko" laittaa vielä tämäkin mopokuva, joka otettu parhaan ystäni kodin pihassa, navetan päädyssä.  Tuonne pihapiiriinhän mun ajeluni lähinnä aina suuntautuikin. Tämän kuvan löysin joku kesä äidin albumista. Olin jo luullut kadottaneeni kuvan. Kuvan sininen mopo Crescent mulla oli ennen tuota ylemmässä kuvassa olevaa Tunturi Super Sportia.



Mutta mitä vaatetukseen tulee, tuo takkihan olisi nyt ihan okei, ja eikös tuollaiset ruskeat sammaritkin olisi nykäään aika ajanmukaiset.


---

Toiseen blogiini kirjoitin tänä aamuna vähän rukouksesta; siitä kun ei  niitä vastauksia aina tunnu tulevan silleen kuin ajateltiin... Levähtäkää vähän -kirjasta sain aihetta.





9 kommenttia:

  1. Minä taas lapsena, tai oikeastaan 19-vuotiaaksi asti asuin aina omakotitaloissa, sen jälkeen onkin asuttu joka muodossa, rivitaloissa, kerrostaloissa ja omakotitaloissa. Kaikki muut on olleet lapsuudesta asti vuokra-asuntoja, paitsi ukin ja mummon talo, jossa asuin muutaman vuoden pienenä, sekä tämä nykyinen asunto, joka on oma (ja pankin...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla tuli tuosta alakuvasta mieleen, tuosta takista, en tiedä mitä materiaalia se on, mutta mulla oli saman mallinen musta samettitakki, jossa oli punaiset resorit, 70-luvulla. Ja mustat sammaritkin oli :)

      Poista
    2. Mekin asuttiin lapsuuteni yleensä jossain omakotitalossa, mutta vuokralla. Vähän aikaa asuttiin yhden koulun yläkerrassakin. Kerrostalon jälkeen tuli rivitaloasuminenkin tutuksi. Kerrostalossa asuessa kaipasin sellaista asuinpaikkaa, kuin ystävälläni oli keskellä metsää. No, nyt se sitten on:) Tuo mun punainen takkini oli sellaista kesätakkikangasta, ei samettia, mutta tuonmallisia tehtiin varmaan monenlaisista kankaista.

      Poista
  2. Nostalgiaa. Hyvin tutun näköinen kerrostalokeittiö eka kuvassa. Asuin -70-luvun alussa sellaisessa. Oli ensimmäinen oma asunto, jossa myös olkkarin iso ikkuna ja parvekkeen ovi vieressä olivat samaan malliin.
    Kerrostaloasumiseni oli 10 vuotta, sitten muutto vanhaan (1800-luvulla rakennettuun) maataloon ja sieltä sitten eläkeiän alettua Koillismaalle.
    Olit mopotyttö. Niinpäs minäkin, kun ajelin pitkää koulumatkaan veljien tunturimopolla, nyt sitä mallia sanotaan Pappatunturiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kerrostalo oli valmistunut 1974, ja me muutettiin siihen 1978. Se olikin silloin melkein uusi, vaikka ei sitä niin osannut silloin ajatella. Meilläkin oli kerrotalossa asumista yhteen menoon 10 vuotta:) Sitten myöhemmin kun olimme kotiväen kanssa jo rivitaloon muuttaneet, muutimme siskon kanssa asumaan "omillemme" kerrostaloon, ja sattui olemaan vapaana tuo sama asunto, jossa olimme ennenkin asuneet. Sulla on ollut jännä tuo, kun olet saanut asua noinkin iäkkäässä talossa. Siinä on varmaan saanut miettiä monesti, että millaistahan elämää siinä on aikojen saatossa vietetty.
      Oli kiva, että isä opetti mut mopolla ajamaan ja hankki sen ensimmäisen moponkin mulle. Itse ostin sitten sen toisen. Isällä ei ollut missään vaiheessa pappatunturia, vaan hänellä oli vanha Jupiter. Isän kaverilla oli kyllä vihreä pappatunturi.

      Poista
  3. Nostalgiaa on...Tuli eilen se "rokki"elokuva Vuonna 85, ni kyllä siinäkin oli samoja tuotteita, kuin itellä oli siihen aikaan.
    Nuo teidän verhokankaat ja tuolit näyttää tutuilta. Nyt ois nuo tuolit kysyttyjä.
    Vai mopotyttö olit. Nuo mopot oli mun isällä käytössä. Ite en liikuttanut mopoa kuin yhden kerran ja silloin paloi kämmen, niin en ole senjälkeen ;))) tarvinnut liikutella.
    Asun lapsuuden maaseudulla ja nuoruuden rivitalossa, nyt on eka kerrostalossa johon oon ite päättänyt muuttaa, saa nähä mihin sitten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelen, että siskokin olisi jossain nähnyt jotkut sellaiset verhot, kuin meilläkin oli. Tosiaan, nyt olisi monet sellaiset huonekalut kovin suosittuja, joita oman lapsuuden ja nuoruuden aikaan oli. Esimerkiksi jotkut 70-luvun lipastotkin näyttäisi nyt ihan hyviltä. Tuleekohan ne kirjahyllytkin vielä suosioonsa:)
      Minä tykkäsin kun isä opetti mopolla ajamaan. Kai hänestä oli kiva se taito opettaa edes mulle, kun ei veljeä meillä ollut. Mitä asumiseen tulee, niin on se jännä, että jotkut asuvat aikalailla samoilla paikoilla ja samassa asunnossakin pitkään, mutta toisilla asunnot vaihtuu tiheäänkin. Me muutimme paljon, kun olin lapsi, ja olemme me perheeni kanssakin alkuvuosina muutelleet usemman kerran, mutta nyt on pitkään oltu aloillaan.

      Poista
  4. Wau, mitä nostalgiakuvia! Oletkin ollut mopotyttö; minä kuljin ihan vaan polkupyörällä, mutta aikuisena minäkin omistin sinapinkeltaisen Datsun 100 A:n. Olen tänä kesänä nähnyt yhden sellaisen liikenteessä ja sisälläni ailahti mukavasti.
    Siunattua syksn jatkoa Sinulle!Kiitos muistojen jakamisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Kyllä on kiva nähdä esim. sellaisia autoja, joilla itse on aikoinaan ajellut. Täällä Lieksassakin olen nähnyt erään Datsun 100 A:n:) Muistan kun olin kortin saanut ja oma autoni oli ostettu - isän kanssa käytiin autokaupoilla, niin ensin sillä Datsunilla oli mielestäni kamala ajaa... kun oli tottunut autokoulun autoon. Mutta tottuihan siihen sitten. Ja jälkeenpäin on huomannut, että joka autoon sitä on oma totuttelemisensa muutenkin. Siunattua syksyn jatkoa sinulle myös:)

      Poista