Luonnoksista löytynyt juttu muutaman vuoden takaa:
Isännän ostamia aikanaan kummatkin pyörät. Omansa osti joskus 80-luvulla ja minulle hän osti pyörän kun asuimme jo täällä, eli 2000-luvulla. Siihen aikaan postilaatikoihin jaettiin kesäisin Loma-Suomi -lehdykkää. Eräänä vuonna siitä oli mahdollisuus tilata polkypyörä. Ja tuo minun pyöräni hankittiin siitä. Mulla on pyörässäni rekkarikin!
Tavaratelineestä löytyy tyylikäs säilytyspaikka myös pumpulle. Siellä ei tosin ole koskaan ollut pumppua säilytyksessä...
Minun pyöräni on siis ruotsalainen. Isännän puolestaan suomalainen.
Molempien pyörissä on tietysti vanhaan malliin dynamosysteemillä toimivat valot. Lapsuudesta muistan, että dynamo päällä tuntui raskaalta polkea. Mutta eipä loppunut virta, kuten pattereista, jos vain jaksoi polkea:)
Oi niitä aikoja... Isännän pyörässä on vielä tavaratelineessä kiinni lastenistuimen kiinnikkeet... Lastenistuin oli peräisin esikoisen aikakaudelta 90-luvulta. Ja todella vähäiselle käytölle jäi sekin.
Ja viime syksynä oli Löytöpuodin oven pielessä myynnissä pari pyörää. Kiinnitin huomioni vanhaan, punaiseen "mummopyörään". Sitä tarkastellessani huomasin pyörässä jotain tutunnäköistä, jota ei nykypyörissä näe. Ennenhän (ajatellaan nyt 70-lukua) oli pyörissä usein tavaratelineen alla tarvikelaatikko. Ja mitä muuta ennen pyörissä oli, niin takalokasuojan valkoinen alaosa, jossa "kissansilmä" sitten oli. Näissä meidän pyörissä, isännän pyörässä se valkoinen alue on, minun pyörässäni ei.
Viime syksyltä nämä kuvatkin ovat ja itseasiassa koko juttukin. Silloin se vain jäi julkaisematta, joten nyt päivitin tekstin tähän kevääseen.
---
(Eli itseasiassa juttu kuvineen sai alkunsa jo syksyllä 2016, mutta "päivitetty versio" oli keväältä 2017. Kovin pitkä aika joskus menee, että joku juttu lopulta tulee luetttavaksikin. Laitanpa siis nyt, ettei vallan jää...:)
Ja nykyäänhän pyörässä kuuluu olla takavalo, jos pimeällä ajaa. Se säännöshän tuli voimaan tänä vuonna...
Nuo on kyllä tukevia ja jo arvokkaita pyöriä. Silloin kaikki vielä tehtiin kestämään. Tietty kumit voivat pykiä, käyttipä niitä tai ei. Nykyisin kaikki tehdään heppoisasti, halvalla ja kevyitä. Sitten niitä vaihdehärpäkkeitä on liian paljon.
VastaaPoistaVoi kun olisi jo lapsena oppinut pyörän huoltoa, jotta voisi senkin tehdä ite. Helposti maksaa toista sataa, jos pitää viedä pyörä huoltoliikkeeseen, kun ei itse osaa.
Ennen tosiaan pyörät oli yksinkertaisempia ja varmaan kestävämpiä. Olen joskus ihmetellyt nykyaikaisten vaihdepyörien valtavaa vaihteiden määrää. Tarvitaanko tosiaan niin monia vaihteita. Pyörien korjauttaminen on tosiaan kallista.
PoistaOnpa hienot ja erikoiset pyörät, mikä noilla olisi ajella kun teillä on hienot vaara maisematkin siellä, itse tykkään hirveesti pyöräillä, ajoin 33 vuotta työmatkanikin kesät talvet, eka pyörä matka oli joensuusta mätäsvaaraan jopolla silloin nuorena, Lieksassa aina olen paljon ajellut samoin täällä,se vain on ihanan rauhallista raittiissa ilmassa,ja hyvä liikunta muoto.
VastaaPoistaSulla on ollut paljon pyöräilyä elämäsi varrella. Ja tuo matka jopolla on ollut tosi pitkä. Ennen oltiin tottuneempia ihan arkipyöräilyynkin. Meillä on jotenkin pyöräily jäänyt aivan. Toivoisin, että sellainen pyöräinnostus vielä meillä edes jollakin tavoin viriäisi. Tosin tykkään kyllä kävellä kaikessa rauhassa, mutta pyöräillen maisemat vähän laajenisi.
PoistaKomeat pyörät on teillä! Meillä on enimmäkseen ollut kaikenlaisia käytettyjä pyöriä, mikä mistäkin tulleita. Nyt on kyllä vähän käytetty Jopo, muuttoapu palkaksi saatu, ja sitten vanha naisten pyörä. En ole tänä kesänä ajanut pyörällä ollenkaan, kun joskus polvet kipeytyy siitä ja kestävät pitkään kipeinä. Isäntä antoi yhden pyörän maahanmuuttaja nuorukaiselle.
VastaaPoistaHarmillisen vähiin meillä on pyöräilyt jääneet. Tänä kesänä joskus ajattelin, että voisi olla kiva vaihteeksi pyöräillä joku pieni lenkki. Meillä tosin on aina sitten takaisin kotiin tullessa tuupattava pyörää vaaraa ylös, ja se taas ei ole kivaa.
Poista