Sananjalkojen seasta... joku sanakin

Minulla pyöri aamulla mielessä sellaiset sanat kuin "laupeudesta rikas" ja mieleen tuli myös sanat suuresta armosta.

Jeesuksen vertauksessa oli laupias samarialainen. Hän tuli ja auttoi sitä pahasti haavoille lyötyä, vaikka kaikki muut menivät ohi. Tämä auttaja lupasi maksaa kaiken, mikä haavoittuneen hoitoon meni.

"Laupeudesta rikas" ja "suuressa armossansa". Niissa sanoissa on sellaista rikkautta ja armahtavaisuutta, joka tekee kaiken tarvittavan sen tarvitsevan eteen, jolla ei itsellä ole millä maksaa - ei nyt, eikä muulloinkaan. Jeesus maksoi jo meidän syntimme!

"mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas suuren rakkautensa tähden,

 jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, 

jotka olimme kuolleet rikoksiimme, 

eläviksi Kristuksen kanssa

  - armosta te olette pelastetut -" 

Efesolaiskirje  2:4-5

"vaan jos hän on murheelliseksi saattanut,

hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa."  

Valitusvirret 3:32

Tämä aika ei taida paljon antaa arvoa laupeudelle ja armolle. Onneksi on Hän, joka on armollinen ja laupias meitä kohtaan, vaikka kukaan muu ei olisi.

Sananjalkoja on yllättävän vaikea saada kuvaan niin, että edes rahtusen sitä tunnelmaa saisi mukaan. Yritin tässä taannoin kykkiä sananjalkojen seassa saadakseni kuvaan sitä tuntua, kuinka isoja ne on. Niiden alle voi kyyristyä, seistessä eivät kauas vyötäröstäkään jää. Lapsena tuli jostain tyttökirjoista luettua sananjaloista. Saattoivat olla Anna-kirjoja kenties. Silloin ei ollenkaan tiennyt mitä ne sananjalat ovat. Kuulostivat vain niin jännittäviltä.

Terveisin Tuula

sananjalkojen seasta:)

---

No niin... Piti heti tarkistaa tuo sananjalkojen ja Anna-kirjojen yhteys. Mullahan oli pöydälläni äitini vanha kirja: Annan nuoruusvuodet, jota minä lapsena luin. Ja heti siinä alussahan oli näin:

"Rouva Rakel Lynden asunto oli juuri siinä, missä Avonlean valtatie kääntyi alas pieneen notkoon, jota lepät ja sananjalat reunustivat..." Annan nuoruusvuodet/L. M. Montgomery/WSOY

Äitini oli saanut kirjan tädiltään joululahjaksi v. 1955. Uutukainen oli kirja, kun oli samana vuonna painettu, seitsemättä painosta. Omat lapsenikin ovat lukeneet Anna-kirjoja. Niitähän on painettu ties miten monia painoksia, ja sellaisiakin suomennettu, joista ei äidin tai minun Anna-kirjojen lukemisen aikaan vielä ollut tietoakaan.