torstai 14. huhtikuuta 2022

Voipuuro ja mehukiisseli

 


Siinä oli myöhäisempi iltaruoka, kun yhtenä alkuviikon päivänä alkuillasta ei tullut ruokaa laitettua, Joensuusta kun tultiin. Siellä oli kyllä hampurilaiset syöty. Kotona sitten myöhemmin rupesi tekemään mieli jotain erilaista. En kovin usein tuollaisia tee, mutta nyt ei ollut edellisestä voipuuronteosta kovin pitkää aikaa. Siksi kai se ylipäätään mieleen tulikin. Ja mehukiisseliinkin oli sopivasti mehua. Sekään ei ole ihan jokapäiväistä.

Voipuurolla on muitakin nimiä. Yksi niistä on samettipuuro. Ja samettisen tuntuista se tosiaan onkin:)

Voipuurolle löytyy ohjeita vanhoista keittokirjoista, mutta myös netistä. Minä tutkailin useampia ohjeita ja muokkasin itselleni sopivan kokoisen määrän tehtäväksi. Se minua ihmetytti ohjeissa, kun joissakin puuroa kypsytetään 20 min. ja jossakin 10 min. Toisissa myös maito kuunennettiin ensin, toisissa ei. Valkkasin tietysti lyhyemmän kaavan molempiin. Oman puuroni tein isohkossa pinnoitetussa paistinpannussa, koska soveltuvaa kattilaa ei ollut käytettävissä. Puolen litran nestemäärään tehty oli käypäinen pannulleni ja myös muutoin. Neljälle tehtiin, kolme söi, ja puuroa jäi se yksi annos. Se sopii hyvin kylmänäkin syötäväksi, vaikka sen kiisselin kanssa. 

Näin minä sen tein: (sopiva annos neljälle)

100 g rasvaa (Floraa käytin)
1/2 litraa maitoa (oli rasvaton versio)
1 dl vehnäjauhoja
suolaa

Ensin sulatin rasvan ja siihen lisäsin jauhot,  (en koko satsia yhdellä kertaa humauttanut). Kun jauhot oli hyvin sekoittuneet rasvaan, aloin pienin erin sekoittaa maitoa joukkoon. Kun maito on hyvin sekoittunut, laitoin taas vähän lisää. Kun kaikki maito on lisätty, oli puuroseos aika löysää. Lisäsin suolan. Vielä kypsensin puuroa sekoitellen 10 min. Sinä aikana puuro myös sakenee.  




6 kommenttia:

  1. En ole ikinä syönyt tuota, kuullut olen kyllä jossain. Sama on perunapuurokin, ei meillä lapsuudessa niitä tehty.
    En ole jauhopuurojen ystävä ollut koskaan. Ruisjauhopuurokin jäisi syömättä. Mannapuuroa olen joskus keittänyt puolukkamehusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle taas perunapuuro on ihan tuntematon. Ruispuurosta tykkään. Se on silleen kiva, kun sitä voi syödä vaikka voisilmän kanssa tai sitten hillon kanssa.

      Poista
  2. Lapsena tein aika usein voipuuroa ja perunapuuroa myös. Perunapuuroa tein aina paljon. Puolet siitä paistoin seuraavana päivänä. Olen muutaman kerran kokeillut niitä gluteenittomana, mutten oikein tykkää itse niistä. Perunapuuro tattarijauhoilla ei minusta ole sinne päinkään kuin oikea ruisjauhoin. Muut meillä kyllä tykkää niistä gluteettomina, johtunee siitä etteivät muuta versio ole syöneetkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, varmaan se juuri on siinä, kun ovat tottuneet. Mutta tuo perunapuuro on mulle niin outo, ettei mulla ole mitään tietoa, kuinka sitä tehdään. Mulla oli täällä sisällä yksi vanhempi keittokirja, vanha Kotiruoka, mutta siinäkään ei yllätyksekseni sitä ollut. Enkä viitsinyt ruveta netistä etsimään.

      Poista
  3. Minulle voipuuro on ihan vieras tapaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossain osui silmääni siitä, että sen teko on kuin valkokastikkeen tekoa. Enpä muista milloin olisin viimeksi valkokastiketta tehnyt, muuta olisiko puuron ja kastikkeen erona vaikka se, että puuro om sakeampaa kuin kastike. Ja maustaminen kenties vähän eri.

      Poista