Noihin aikoihin... ja näihin?

"Noihin aikoihin kuningas Herodes ryhtyi väkivaltaisiin toimiin muutamia seurakunnan jäseniä vastaan. Hän mestautti Jaakobin, Johanneksen veljen, ja huomattuaan sen olevan juutalaisille mieleen hän vielä käski vangita Pietarin; silloin vietettiin juuri happamattoman leivän juhlaa.

Herodes pani Pietarin telkien taakse ja määräsi häntä vartioimaan neljä nelimiehistä sotilasvartiostoa. Hän aikoi asettaa Pietarin pääsiäisen jälkeen kansan eteen. Niin siis Pietaria pidettiin vangittuna,

mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen hänen puolestaan.

Sen päivän vastaisena yönä, jona Herodes aikoi asettaa Pietarin oikeuden eteen, Pietari nukkui kahden sotilaan välissä. Hänet oli sidottu kaksin kahlein, ja lisäksi vankilan ovella oli vartiomiehet.

Mutta yhtäkkiä hänen edessään seisoi Herran enkeli ja huone oli täynnä valoa,

ja enkeli töytäisi Pietarin hereille sanoen: "Nouse kiireesti." Kahleet putosivat Pietarin käsistä. Enkeli sanoi: " Vyötä vaatteesi ja pane kengät jalkaasi." Pietari teki niin, ja enkeli sanoi: " Heitä viitta harteillesi ja seuraa minua." Pietari lähti enkelin mukaan.

Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt, että se, mitä hänelle tapahtui, oli totta, vaan luuli sitä näyksi. 

He ohittivat ensimmäisen vartion, sitten toisen ja tulivat rautaportille, joka vei heidät kapungille. Se aukeni heille itsestään, ja niin he astuivat ulos ja lähtivät kulkemaan kujaa pitkin. Yhtäkkiä enkelinoli poissa.

Silloin Pietari tajusi, mistä oli kysymys,

ja sanoi: "Totisesti, nyt minä tiedän, mitä tapahtui! Herra lähetti enkelinsä ja auttoi minut Herodeksen käsistä, pelasti minut kaikesta siitä, mitä tämä kansa toivoi minulle tapahtuvan." 

Apostolien teot, luku 12, jakeet 1-11.  (v. 1992 Raamatunkäännös)

---

En epäile vähääkään sitä, etteikö jossakin päin maailmaa tapahtuisi jotain vastaavaa nytkin. Toivon, että saamme tietää niistä.  Mutta vaikka meille ei sellaisia viestejä kantautuisikaan, on syytä muistaa, että Jumala on kykenevä tarttumaan asioihin ja tilanteisiin monin erilaisin tavoin, vaikka me emme sitä ymmärrä, tai näe.

Pietari pelastui, iloksi itselleen -  ja niille, jotka olivat niin kovasti rukoilleet hänen puolestaan. Mutta miksi hän välttyi kuolemalta, julman kuninkaan hirmuvallalta, siinä hetkessä, mutta uskonveli Jaakob joutui juuri ennen sitä kokemaan kuoleman? Oliko syynä seurakunnan heikko rukous? Tai peräti rukoilemattomuus? En luule niin. Jumala tosin oikean vastauksen osaisi antaa. Mutta oletan syyn olleen siinä, että Jaakobin työ oli nyt tehty. Pietarille oli vielä varattu hommaa, nyt ei vielä ollut hänen hetkensä! 

Valaiskoon Isä Taivaan tänä harmaana päivänä - ja aikana, omalla valollaan päiviämme; ihan siihen asti kuin meillä kullakin niitä on! 🙂✝️🙏☀️