maanantai 4. kesäkuuta 2018

Isä ompeli housut 50 vuotta sitten!

Taannoin varastossa käydessä osui silmiini lapsuudenaikaiset housuni, jotka isä teki minulle kesällä 1968.



Onneksi housut ovat säilyneet näinkin kauan. Ovat vielä  melko hyvässä kunnossakin. Pari palkeenkieltä tosin on ommeltu.

Äiti oli sinä kesänä sairaalassa useammman viikon. Siskoni oli tuloillaan:)  Äidin sairaalassaoloajan olimme isän kanssa kahden. Asuimme Lempäälässä. Vuokraisännän perhe asui talon toisessa päässä ja leikkikaverinani oli mm. talon tytär. Eräänä päivänä olin tehnyt huomion, että Marjo oli saanut uudet housut. Olin huomioni isälle kertonut ja aamulla minullakin oli uudet housut! Isä oli tehnyt ne nukkuessani.

Ei isä mikään räätäli ollut, mutta oli sen verran opetellut ompelemaan, että moinen homma hoitui, kuten myös teltanteko äidin lakanoista. Näihin housuihin isä oli käyttänyt kaavana jotain vanhoja housuja. Koko on sellainen päälle 4-vuotiaan.

Minulla oli ollut pienempänä samasta kankaasta kesämekko sinisenä ja punaisena. Toinen oli ollut erään tätini tekemä. No, on helppo arvata, kumpi sitten oli ollut se äitini tekemä mekko.

Kun  näin nuo housut varastossa taannoin, iski minulle kova hinku tehdä jotain samanlaisesta kankaasta. Olihan housuille tullut 50 vuotta ikää. Sopivaa kangasta vain ei meinannut löytyä. Vihdoin osui kirpparilla silmiini iso naisten pusero, jossa oli osa sopivanoloista kangasta. Puseroa mielin, mutta pallokankainen osa olisi riittänyt vain etukappaleeseen. En tykännyt takaosan neliökankaasta niin paljoa, että olisin halunnut sitä lainkaan yläosaan. Muutin suunnitelmaa ja teinkin hameen.








Hame on oikein laiskan naisen versio. Leikkasin kauluksen pois,  olan auki ja samalla hihat keskeltä.  Laitoin kuminauhan entiseen helmakäänteeseen. Entisen yläosan puolestaan vedin siksakilla ja se on nyt helma. Puseron hihat ovatkin nykyään hameen sivuhelmassa rimpsuna.




Tämä juttu sopi erityisen hyvin tähän Toivon nimipäivään. Isä aina leikillään leuhki liputuspäivällään... kun on puolustusvoimain lippujuhla. 

12 kommenttia:

  1. Kaunista onkin tuollainen sinivalkoinen pallokangas.Äidilläni oli sinivalkoinen pallollinen leninki, jossa taisi olla valkoiset "reunukset/somisteet". Äidillä on se yhdessä valokuvassa päällään, 6o-70 luvulla, harmi vaan että on mustavalkokuva.
    Meillä sanottiin ennen , että kun (tänään) on keskimmäisen tyttöni syntymäpäivä, niin silloin liputetaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi hauska nähdä se kuva äidistäsi, vaikka mustavalkoisenakin. Minulla on myös omasta vauvamekostani joku kuva olemassa. On hyvä syntyä liputuspäivänä:) Isän ensimmäinen lapsenlapsikin syntyi tuona samaisena liputuspäivänä:)

      Poista
    2. Teinkin nyt postauksen siitä pallomekosta ja toisestakin :)

      Poista
  2. Ihana muisto isästä. Se tulee varmaan joka kerta mieleen, kun laitat hameen päällesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo housut kun näen, niin muistelen isää:) Aika näyttää, miten hame muistot tuo mieleen. Tänä aamuna se muistutti vain omasta vaateinnostuksestani:) Vielä haaveilen siitä, että voisin tehdä kokonaan pallokankaasta vaikkapa puseron.

      Poista
  3. Ihanaa kun on säilynyt vaatteita noin vuosien takaa. Itse sain juuri äidiltäni vaatteita, joita on itselleäni ollut päällä vauvana/lapsena yli kolmekymmentä vuotta sitten. Ensi kuussa on laskettu aika omalle lapselleni, joten on hassunhauskaa päästä pukemaan hänelle niitä omia vauva-ajan vaatteita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sinä sait sopivaan aikaan niitä muistorikkaita vaatteita! Minäkin jotain joskus lapsilleni puin itselläni olleita, varsinkin nuoremmille. Vanhimman tyttären kohdalla en niinkään, koska muotikin oli silloin sellaista, ettei ne minun vaatteeni tuntuneet silloin niin sopivilta käyttöön.

      Poista
  4. Muistan housut, olet joskus näyttänyt ne ja teltassa oltiin monena kesänä. Eikö isäsi tehnyt mopoonsa satulanpäälisen, punaista nahkaa. Silloin kun teillä oli Jaska, niin se meni piipunpäälle ja sieltä siihen moponsatulalle. Me yritettiin puhdistaa äkkiä nokiset varpaan jäljet, ettei isänne suuttuisi Jaskalle. Hän tuli kesken meidän siivouksen ulos ja kun sai kuulla mitä oli tapahtunut nauroi makeasti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, oikeassa olet; isä tosiaan teki senkin punaisen satulanpäällisen, johon Jaska nokiset varpaajälkensä jätti:) Ne on kivoja muistoja!

      Poista
  5. Kätevä isä, kätevä tytär. ☺ terv. Tarja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedä siitä omasta kätevyydestä niin, mutta monenmoista yrittänyt värkätä kumminkin:) Lopputulos on yleensä aina vähän eri kuin aikoi...

      Poista