(Tämän olin joskus kirjoittanut ja jättänyt sitten luonnoksiin ilmeisesti sen takia, kun yhden nimeä en ollut siinä heti muistanut, että kuka olikaan kyseessä. No nytpä vähän jatkan. Ja vähän piirustinkin kirjoitusvihkoseni sivuun, kun aamulla osui luettavaksi Hesekielistä jakeita. Ja Hesekiel oli juuri se mies, jonka nimi oli juttua alunalkaen värkätessä ollut hukassa:)
Profeettoja oli monia, ja monenlaisia. Heidän tehtävänsä ja toimintansa oli varmastikin Jumala ikäänkuin räätälöinyt itsekullekin. He joutuivat erikoisiin hommiin, sellaisiin, jotka eivät usein olleet lainkaan kivoja hetkiä - päinvastoin pelottavia. Tai muiden silmin nähtynä omituisia. Jumalan on täytynyt valita niihin tehtäviin ihmisiä, jotka hän tiesi kykeneviksi niihin. Mutta silti, koville toisinaan otti profeetalle julistaa sanomaa jonka tiesi ns. särkevän kuulijoiden korvia - ja sydäntä.
Yksi tunnetuimmista profeetoista oli varmaan Joona. Hänen nimensä tuntee varmaan lähes jokainen. Hänhän se joutui kalan suuhun ja vatsaan, mutta selvisi siitä. Tosin Jumala ei ollut häntä merimatkalle käskenyt mennä, vaan Niiniveen. Niiniveen hän meni kiltisti vasta sen "kalareissunsa" jälkeen. Niiniven väki otti vastaan sen sanan, jonka Joona toi, ja pelastuivat tuholta. Joonan mieli myrtyi Jumalan armollisuudesta. Hän koki tehneensä turhaa työtä. Hän olisi kai halunnut nähdä näytöksen Niiniven tuhosta.
Joku sai Jumalalta ohjeen ottaa huonomaineinen nainen vaimokseen. Aika erikoinen vaimovalinta profeetalle! Mutta mistäpä me tiedämme, vaikka Hoosea - se oli sen profeetan nimi, olisi ollut ihastunut tähän naiseen jo aiemmin, tai jopa nainen ollut kiinnostunut Hooseasta. Mutta oli miten oli, nainen ei tosiaan ollut mikään yhden miehen nainen... Hänet Hoosea kuitenkin vaimokseen otti tai sai, olkoon nyt kuinka päin tahansa. Lapsiakin tuli. Lapsille profeetan piti antaa nimiä, jotka kuvastivat sitä, mitä pian oli tapahtuva. Jossain vaiheessa vaimo ehkä meni taas vieraisiin. Mutta mies haki vaimonsa takaisin ja "suostutteli häntä", että vaimo hänen olisi. Kukaties profeetta joutui kyläläistensä pilkan ja naurun aiheeksi, kun hänellä oli sellainen vaimo, joka vieraiden perään vilkuili. Nyt tätä kirjoittaessa uskonkin, että Hoosea varmasti oikeasti rakasti tuota vaimoaan, koska profeettojen elämällä Jumala jotain ihmisille tahtoo osoittaa. Tällä sitä myös, että rakastaa sitäkin, joka ei samalla tavoin kykene rakastamaan takaisin ja olemaan uskollinenkaan. Tämä profeetta oli Hoosea.
Sitten oli joku profeetta, eli nyt se Hesekiel, joka joutui tekemään erikoisia asioita. Sanottaisiinkohan niitä nykyään performansseiksi kenties. Kerran hän joutui makoilemaan kuukausia: ensin toisella kyljellä, sitten toisella. Ja joutui rakentelemaan pienoismalleja esitystensä tueksi. Hän joutui rakentamaan pienoismallin Jerusalemin piirityksestä: tiileen piirtämään kaupungin, ja sen ympärille rakentamaan piiritysvallit, valtausluiskan, ja sotaleirejä ja muurinmurtajia siihen ympärille. Mutta vaikeinta oli, kun hän itse joutui makoilemaan kauan siinä vieressä, niinkuin oli ohjeen Jumalalta saanut. Se oleminen siinä ja hänen surkea ruokansakin, kuvasi kaikki sitä, millaiset olosuhteet olivat tulossa. Hesekiel näki myös jotain aivan vastakkaista joskus, profeetan työnsä alkajaisiksi. Se oli näkymää taivaasta. Ehkä sekin osaltaan rohkaisi ja auttoi jaksamaan vaikeassa profeetan työssään, johon hänet Jumala kutsui. Hän oli kutsun saadessaan jo itse aiemmin vietyjen pakkosiirtolaisten joukossa "Kebarjoen varrella". Mutta siitä hänen taivaallisista näkemästään olen jo aiemminkin halunnut jotain kuvaa nähdäkseni. Tämä aamuna jotain yritin vihkoni sivun alalaitaan hahmotella siitä, mitä siinä näyssä oli. Ne näyn asiat löytyy halukkaille luettavaksi Hesekielin luvusta 1.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti