maanantai 2. maaliskuuta 2020

Ajatus vihasta ja heikkoudesta - sekä harmitusta

Luin tänä aamuna vihasta ajatuksen, johon pystyin samaistumaan:

"Vihassa on loukatuksi tulemista ja oman heikkouden osoittamista. Se, joka on vahvoilla, ei tarvitse vihanosoituksia kertoakseen mielipiteitään tai näyttääkseen tunteitaan..." Juha Vähäsarja/Joka päivä lupaus kantaa



Minua vihastutti eilen suuresti metsäveroilmoituksen tekeminen, tai siis, sen tekemisen epäonnistuminen. Tänään olisi viimeinen jättöpäivä, tai oikeammin se meni jo... Nyt on jo perilläolopäivä.

Kyseinen ilmoitus oli aiemmin unohtunut ajatuksista. Useimpina vuosina sitä ei tarvitsekaan lainkaan ajatella, jos ei mitään ole metsässä tapahtunut. Nytkään ei ollut kuin yhden summan verran. Mutta sen yhden summan ilmoittaminenkaan ei sujunut. Koska lomaketta ei voinut enää ajoissa lähettää, päätin yrittää sähköistä ilmoituksen tekemistä, jota inhoan. Ensin hämmennystä aiheutti asianomaiseen paikkaan pääsy, sillä nyt tarvittiin sen tunnuslukulaitteen käyttöä. Vihdoin se sentään onnistui. Mutta sitten... Kyseinen summa ei tuntunut sopivan mihinkään, eikä ohjeistakaan ollut mitään apua siihen asiaan. Jos olisi perinteiseen tapaan voinut laittaa paperit menemään ja kirjoitttaa lisätietoa, sekä laittaa vaikka kopion  saadusta maksusta, olisi asia ollut varsin helppo. Ajattelimme sitten käydä verotoimistossa... Onkin auki vain tiistaisin, sen jo tiesimmekin. Mutta nyt sitten vain ajanvarauksella ja tosiaan sen kolme tuntia viikossa. Enempää ei kai tarvitse...

Suututtaa nytkin kun kirjoitan. Koitetaan väkisin saada ihmiset käyttämään kaikessa sähköisiä palveluja, vaikka on vielä suuret joukot, jotka eivät niitä pysty edes käyttämään. Kaikki kaupungin hakemuksetkin on nykyään vain sähköisesti tehtäviä. Kuinkahan moni mökin mummo tai pappa on jättänyt vain sitten tekemättä senkin hakemuksen yksityistien hoitoon... Meiltäkin jäi viime vuonna tekemättä, ja saamatta hieman tien aurauskulujen korvausta, koska hakauaikakin oli ihan eri kuin aiemmin. Kansalaisopiston lehdykästä näin syksyllä, että on järjestetty oikein kurssi näiden kaupungin sähköisten hakemusten tekoon. Ei olla kurssia käyty, mutta katsotaan sitten kuinka sekin homma aikanaan menee. Kunhan ensin se hakuaikakin koittaa.

Ja vielä, mitä veroilmoituksiin tulee, verohallinto säästää kuluissa kun ei lähetä enää palautuskuoriakaan. Sitä tekee myös Kela. Lomakkeita joutuu itse kenties tulostelemaan, jos on pelit ja vehkeet joilla tehdä se, ja myös tulostin kunnossa.

Miten sitten tämä kaikki vuodatus ajatuksesta vihaan liittyy? Siten, että sitä tuntee itsensä heikoksi kaikkien näiden uudistusten seassa. Se suututtaa, ettei siitä välitetä vähääkään, ettei  nämä tällaiset kaikilta onnistu. Meiltäkin aika vaivalloisesti jotkut tämmöiset, mutta vaikka onnistuisikin, ärsyttää sekin, että koneiden on annettu paljolti korvata ihmiset. Ihmiseltä voi kysyä, kuinka tämä tehdään. Esim. ne paperiset lomakkeetkin luetaan sähköisesti, joten mitkään "ylimääräiset" kirjoitetut lisäselvitykset eivät sellaisiin käy. Ja koneäly varmaan tekee sitten ne päätöksetkin. Kone korvaa ihmiset, ja samaan aikaan halutaan kovasti nostaa työllisyyttä...

No, katsotaan kuinka ämmän ja äijän käy tätä kyseistä asiaa hoitaessa. Joku uusi ajatus virisi sentään tänä aamuna kyseisen ilmoitusongelman ratkasuun.




(Kuvat otin muutamia päiviä sitten, kun oli aamulla mielestäni kaunis ruskotus. Eihän se tosin näissä kuvissa kummoisesti näy. Kuvassa ei muuten ole meidän metsää.)


---
Lisäys juttuun tiistaina 3.3.2020: No saatiinhan se metsäveroilmoitus lähtemään oikeaan aikaan, eli eilen, sähköisesti tehtynä. Kun olin sunnuntaina suutuksissani, ja vielä eilenkin, maanantai-aamuna juttua kirjoittaessani, niin kuitenkin sitten yön yli nukkuminen ja aamulla vielä uudestaan saatuihin papereihin ja siihen veroilmoitusasiaan netissä paneutuminen, tuotti tulosta. Ja sain vielä verokorttimuutoksenkin tehtyä lisäksi. Mutta varmaankin oli myös niin, että sain siihen apua ihan tuolta ylhäältäkin, Taivaalliselta Isältä. Tuskin muutoin olisin jaksanut siihen edes uudestaan paneutua.




6 kommenttia:

  1. Se on kyllä ärsyttävää, kun kaikki menee sähköiseksi, eikä muutenkaan välttämättä tiedä miten asiassa pitäisi edetä ja toimia :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi sain tänään kärsivällisyyttä vielä uudestaan yrittää. Äsken sain sen metsäveroilmoituksen ilmeisesti/toivottavasti kelvollisesti tehtyä. Ja samalla kun siellä verosivulla olin, niin verokorttiasiaa myös, joka toivottavasti myös tuli ok tehtyä. Hankalaa on, sellaisessa jännityksessä saa koko ajan olla kun tuollaisia tekee, mutta siitä olen kiitollinen, että jaksoin vielä paneutua asiaan:)

      Poista
  2. Joo, monet paniikit olen jo ehtinyt kokea näiden kaikenmaailman hakemusten kanssa. Jotain lomaketta on pyydetty vähän väliä lähettämään, vanhojakin. Jos ne olisivat edes silloin tulleet paperisena, niin voisi ne digikuvata ja lähettää kuvana, mutta ei.
    Mulla ei ole tulostinta, joten jos jostain netistä kaivelet jonkin lomakkeen, niin jotkut ei sitä anna tulostaa omalle koneelle, jotta sen voisi lähettää netin kautta. Kyllä olisi hyvä kurssittaa kaikkien lomakkeiden täyttöä. Ne kun vielä muuttuvat joka kerran.
    Uuden verokortin hakeminenkin oli aikamoista, kun pitää tietää koko vuoden tulot. Ja en millään saanut sieltä lomakkeelta pois jotain vähennystä, mitä ei enää tule olemaan tänä vuonna. Siellä se sitten olla nöpöttää. Eli voi olle lisäveroa tiedossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tämä aikamoista. Olen miettinyt sitä, että kun minäkin olen sitä sukupolvea, joka ei pienestä pitäen ole tämmöisiin tottunut, niin tahtoo jo pudota tällaisen kehityksen kelkasta. Nuori sukupolvi sitten aikanaan varmaan nämä sujuvasti tekee...
      Sain aamulla vielä tutkailtua papereita ja onneksi vielä puhtia äsken kokeilla uudestaan sitä veroilmoitushommaa. Ja kaiketi se tuli nyt kelvollisesti tehtyä. Ja vielä verokorttimuutos lisäksi, joka toivottavasti tulisi sellainen kuin tarkoitus oli. Kun noita tälleen koneella tekee, joutuu koko ajan jännittämään, että miten menee.
      On tämä aikamoista. Olen miettinyt sitä, että kun minäkin olen sitä sukupolvea, joka ei pienestä pitäen ole tämmöisiin tottunut, niin tahtoo jo pudota tällaisen kehityksen kelkasta. Nuori sukupolvi sitten aikanaan varmaan nämä sujuvasti tekee...

      Poista
  3. Eiks niiden paperien täyttämiseen saa apua mistään, minä kun jouduin viime kesänä hoitamaan kaikki äitini paperit, niin vein niitä sellaisille ihmisille jotka osasi ne täyttää, mm.verovirasto oli yksi paikka, ja sähköisestikkin tehtiin.
    perunkirjoituksetkin tehtiin sähköisesti netissä, ei tarvinnut teetättää kellään,olisi maksanut satoja.
    Ollaanhan me vielä aika nuoria oppimaan uuttakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onneksi sain uutta puhtia, kun olin yön yli nukkunut ja tarkemmin papereita ja oheitakin lueskellut, niin sainkin sen tehtyä. Ja vielä verokorttimuutoksenkin tein. Tuo onkin hyvä, että perunkirjoitustakaan ei välttämättä tarvitse kellään toisella teetättää. Minä koen kyllä olevani kelkasta jäänyt... Lasken vissiin jo sillä kelkalla vanhuuteen:) Minulla ei ole juurikaan puhtia opetella uusia asioita, varsinkaan minkäänlaisen pakon edessä. Se on sitten hieman eri asia, jos on omakohtaista kiinnostusta johonkin.

      Poista