Joka päivä...

"Kiitetty olkoon Herra joka päivä!
Meitä kantaa Jumala, meidän apumme."
Ps 68:20

"Ja hän on sinun aikojesi vakuus,
avun runsaus, viisaus ja ymmärrys;
Herran pelko on  oleva Siionin aarre."
Jes. 33:6

"Ravitse aamulla meitä armollasi,
suo meille iloa ja riemua
kaikkina päivinämme."
 Ps 90:14


Tänä aamuna, kun hieman apeallla mielellä menin katsomaan millaisen jakeen rukouskirja tähän päivään tarjoilisi, oli siellä tuo "joka päivä". Vaikka en olisi kiitollisten tunteiden ympäröimä juuri nyt, on Herra silti kiitettävä joka päivä. Miksi; jos en kerran nyt juuri tunne mitään erityistä iloa, tai kiitollisuusmieltä? Ensinnäkin, tunteet vaihtelevat. Ne ovat kuin tuulet. Toiseksi: Herra kantaa meitä joka päivä. Silloinkin kun mielessämme on vain ahdistuksia, pelkoa, vastoinkäymisiä. Silloinkin Hän on aikojemme vakuus. Muuta ei voisi ollakaan.

---
Itseasiassa minun ei pitänyt tähän blogiin tätä kirjoittaa. Tekstin kirjoitettuani huomasin, että olenkin "väärässä" blogissa. Laitoin tekstin sitten sinne, mihin oli aikomuskin, mutta päätin jättää tämän tännekin. Käpykuva on molemmissa, mutta erilaiset. Sen toisenhan näkee tuosta sivupalkista.

Siunattua lepopäivää!