Päivän piirustus - eilen

 

Kuvituksena toisen blogini juttuun tehty. Tähän, edellispäiväiseen tekstiin:

"... kun hän istui siellä..." Matt. 15:29 KR-92

Kuvitellaan vähän:

Siinä istuu mietteissään, kaikessa rauhassa, 

ympärilleen katselee. Ehkä katsoo jonnekin

kauas, näkee laaksot, meren, vuoret... 

tai vieläkin kauemmas.

Ja kuulee äänen, lähestyvien äänen.

Kohta he tulevat tuolta näkyviin, ovat tässä...
_ _ _

Viimeinen nyppylä vielä, 
ja ollaan varmaan kohta perillä.

Tuonnehan heidät joku vinkkasi.
Ensimmäinen on saavuttanut jo näköyhteyden 
etsittyyn, ja viittoo muita tulemaan.
_ _ _

Siinä he nyt ovat... tuo joukko. 
Ja lisää tulee koko ajan. 
Hän ei sano heti mitään, katsoo heihin. 

Joku rohkaistuu aukaisemaan suunsa 
ja polvistuu hänen eteensä, esittää asiansa.

Niin he taas hänet löysivät, 
nämä etsijät, nämä kaipaavat.
Voisinko jättää heidät huomiottta?  
En voisi... Hehän ovat tulleet niin kaukaa,
ja niin monin tavoin vaivaisina.
Ovat kuin paimenta vailla...

Niinpä alkoi etsityn työpäivä taaskin...