Niin tokaisi Natanael Filippukselle, kun tämä halusi esitellä löytöään: nasaretilaista Jeesusta. Filippus vastasi: "Tule ja katso." Ei tarvinnut luottaa pelkkiin omiin mielikuviin - sen kaupungin asukkaasta.
Mutta entäpä nasaretilaiset itse? Olettivatko he, että että heidän kaupungistaan voisi tulla jotain hyvää? No ei. Niitä armon sanoja kyllä kiiteltiin, joita Jeesus heidän kuultensa puhui... Mutta: "Eikö tuo ole Joosefin poika?" Ilmeisesti ajatus taustalla oli, että ei siitä perheestä ainakaan mitään suurta tule! Niinpä Jeesus joutui tokaisemaan heille: "Kohta kaiketi tarjoatte minulle sananlaskua 'Lääkäri, paranna itsesi!' Ja hän lisäsi vielä sen toteamuksen: "Totisesti, kukaan ei ole profeetta omalla maallaan."
Jeesus suuntasi sitten kulkunsa Kapernaumiin. Ja siellä "... ihmiset olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan, sillä hän puhui niin kuin puhuu se, jolla on valta." Liekö siellä ollut sitten kuulolla jo silloin sekin sadanpäällikkö, joka oli jopa rakennuttanut Kapernaumiin synagoogan! Kun Jeesus jälleen kerran tuli siihen kaupunkiin, hän ainakin uskoi Jeesuksen erityisyyteen; koska pyysi Jeesusta parantamaan palvelijansa. Ja hän sai, mitä pyysi. Palvelija parantui Jeesuksen sanojen vaikutuksesta. Jeesus totesi sitten tuon sotilaan uskosta: "Kuulkaa, mitä sanon: tällaista uskoa en ole tavannut edes Israelin kansan keskuudessa."
---
Niin... Voiko Nasaretista sittenkin tulla jotain hyvää...? Voi sieltä! Sieltä tuli. Eikä sen vaikutus jäänyt vain Israelin kaupunkeihin, tai silloisiin lähialueisiin. Se vaikuttaa ja toimii yhä vieläkin. Jeesus elää, vaikkakin ei enää silminä näkyvänä täällä olekaan.
Lueskelin aamulla: Luuk. luvuista 4 ja 7. Sekä Joh. luvusta 1.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti