Muisteluksi meni... moottorillisista "pyöristä"

33-vuotias Janita pitää ajotarvikeliikettä naisille - siis niille, jotka moottoripyörällä ajavat. No siinäpä taas juttu, joka sai minut muistelemaan, kun olisin itsekin halunnut moottoripyörän. Jutun Janita ei kuulemma saanut mopoa, vaikka olisi halunnut:

https://www.is.fi/menaiset/tyo-ja-raha/art-2000010703032.html

Itse olisin halunnut moottoripyörän, mutta en sitä  saanut, kun kotona vastustettiin. Ei tukenut isäkään sitä hinkua, vaikka oli itsellään ollut moottoripyörä; ja oli opettanut minut kyllä mopolla ajamaan ja hankkinut minulle myös sen ekan mopon. Toisen ostin itse, ihan uutena paikallisesta pyöräliikkeestä. Mutta se motskari... Ymmärrän kyllä nyt, että siinä oli vanhemmilla se  vaaran huomioiminen takana. Ja varmaan se silloin minulle ihan ääneenkin  sanottiin. Ja sitten oli se näkökanta, että kohtahan voisin auton ajokortin hankkia 18 täytettyäni. Niinkuin sitten teinkin. Sain ajokortin 10 päivää synttäreideni jälkeen. Ja isä oli tukena auton ostossa, vaikka hänellä itsellään ei koskaan ollut auton ajokorttia. Auton oli kyllä silti nuorena miehenä omistanut... Mutta mopo oli siis se hänen varsinainen kulkuneuvonsa jonka muistan;  kunnes siirtyi sitten ihan polkupyörään.

Alla kuvia ja juttuja joita on ollut aiemmin. Ekassa kuvassa isä ja minä v. 1970.

https://vaaranlaella.blogspot.com/2014/09/isa-ja-mopo.html

https://vaaranlaella.blogspot.com/2016/07/vanha-mopokuva.html

https://vaaranlaella.blogspot.com/2016/04/entinen-kotikunta-koskaan-et-muuttua-saa.html