Ja tuohon, tuossa keskellä taitettuna olevaan siipakkeeseen, kirjoitin näin:
"Joskus voi käydä niin, että ihminen ei osaa antaa itse itselleen anteeksi, vaikka kaikki muut - Jumala, ja toiset ihmiset, olisivat jo niin tehneet.
Siinä Jumalan - ja toistenkin, anteeksiantamuksessa meidän olisi elettävä. Uskottava se todeksi omallakin kohdalla. Iloittava siitä. Se on Jumalan armon auringonnousu. Uuteen päivään. Uuteen elämään, ja iloon."
Armollisen anteeksiannon päivää☀️
---
Ja kun nyt näiden kirjoittamisen jälkeen vasta lukaisin pari päivän jaetta käyttämästäni vanhasta päivän tunnussana -kirjasesta, oli siellä valmiiksi painettuna tälle päivälle nämä:
"Näin sanoo Herra Jumala: Minäkö haluaisin, että jumalaton kuolee? Enkö ennemminkin halua, että hän kääntyy teiltään ja saa elää?" Hes. 18:23 (v. -92)
"Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen." Joh. 12:46 (v. -92)
Se oli Jeesuksen sanominen, tuo viimeinen. Kannattaa muistaa, kuinka Jeesus kohteli niitä, jotka kokivat itsensä syntisemmiksi kuin fariseukset: Jeesus paransi ja antoi synnit anteeksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti