Pienessä mökissä asumisesta...

Osui silmään netin uutisvirrasta alla olevan linkin jutun alku. Siinä oli siitä, että oli etsitty Sastamalan pienintä taloa, ja yksi ehdokas pieneksi taloksi oli 30 neliöinen. Siinä asuu nyt  55-vuotias, juuri naimisiin mennyt rouva. Hän mietti nyt, että miten saada miehensäkin tavaroita sinne sopimaan. Harmi etten nähnyt juttua kokonaan; mutta se siinä oli, että keinutuoli oli ainakin saatava sinne sovitettua vielä: 

https://www.tyrvaansanomat.fi/elamanmeno/art-2000010779003.html

Tuon jutun alkusanat sai minut miettimään taas omaa lapsuuteni asumista 50 vuotta sitten... Ai kamala, miten kauan siitäkin jo on! Mutta se keltainen mökki, jota tässä nyt ajattelen, (muitakin ahtaita asuntoja meillä oli aikojen saatossa), se keltainen oli 17 neliön mökki. Se tuntuu näin nykyaikana aivan uskomattomalle, että me, neljän hengen perhe, siinä asuttiin. Mutta kun mietin mitä huoneissa oli, niin tajuaa paremmin asunnon pienuuden. Minä ja siskoni nukuttiin esim. vierekkäin vanhassa päästävedettävässä.

Varmaankin sitten, kun tien toiselta puolen vapautui isompi mökki, punainen; on se varmaan ollut hienoa, kun saimme siskon kanssa kumpikin omat hetekat! Ja isä ja äiti nukkui sitten siellä keittiön puolella. Keltaisessa mökissähän olimme nukkuneet kaikki samassa kamarissa. Ylläolevassa kuvassa mukana molemmat mökit. Alla linkki juttuun, jossa tuo piirrokseni myös esiintyy:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2021/12/mokki-ja-minikoti-linjalla-mennaan-viela.html

---

Nyt, jos ajatellaan tätä nykyaikaa, niin ihmisillä, (meilläkin täällä), on tavaraa ihan erilailla kuin menneinä vuosikymmeninä. Joten pieni koti voi nykyään olla pieni koti, ihan eri neliöillä väkimäärään nähden, kuin ennen. Mutta monenlaisia kotejahan on nykyäänkin. Ja kaikilla ei ole minkäänlaista, syystä tai toisesta johtuen. Ollapa silloin edes joku lämmin olinpaikka, nyt kun talvikin taas tulee!