Tämä eilen tehty kuva sai alkunsa vähän hassusti. Olin päivätorkuilla. Ja kun siitä olin virkoamassa ja silmiäni raottelin silmät viiruina, puoliavoimet silmäni rekisteröivät ikkunasta sinisen taivaan puiden oksiston välistä ja keltaiset puunlehdet. Ehkä suljin vielä silmänikin, en muista, mutta mieleen tuli heti: "violettia, keltaista ja valkoiset puunrungot". Laitoin ajatuksen muistiin juuri piirustelua varten. Ja niin sitten vietin myöhemmin mieltä rauhoittavan hetken taas värien kanssa. Siinä puuhastellessa mietin sitä, että sillä touhulla on jotain samaa, kuin jos kävisi itsekseen kävelemässä.
Ihan erilaista kuin edellinen...
Mutta miksi ihmeessä violettia? No, jaa-a... Onkohan se siitä, kun säät on kylmenneet ja vedin jo violetit sukkahousut jalkoihin hameen kanssa. Violetti on minulle yksi kylmän kauden väri.
--
Tänä aamunakin innostuin kuvaa tekemään... metsästä... taas! Siitä kuvasta sitten tuli joku ajatus:
https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2024/10/pitaisi-vain-uskaltua-jaamaan.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti