Eilen aamulla olin unessa muka ihmettelemässä vanhan kirkon vierustaan ilmaantuneita isohkoja puita. Piti sitten piirustella, ja ottaa kuvaan myös kirkkomaan kävelytie, joka menee aivan vanhan kirkon vierestä. Oli ylipäätään kivaa saada taas joku kuva-aihe kokeiltavaksi. Siinä samaisessa unessa esittelin myös muka jollekin ajatusta siitä, että vanhat komeat navetat voisi muuttaa komeiksi majoitustiloksi... Mutta siinä unessa hylkäsin itsekin ajatuksen kannattamattomana.
Mutta että taas Pomarkku. Siellä olen unissaani ollut erinäisiä kertoja. Sepä oli kuitenkin lapsuuteni ja nuoruuteni paikka; vuodesta 1969 vuoteen 1992 yhtäjaksoisesti, ja muutama rippunen sen jälkeenkin. Mutta täälläkin olen jo asunut yhtä pitkään.
Edustakoon tuo punainen kirkon seinä samalla vaikka muitakin vanhoja kirkkoja ja kirkkopolkuja - ja muita muistorikkaita paikkoja☀️
Mutta joskus voisikin olla kiva yrittää ihan oikeasti vaikka Pomarkun kirkkojen kuvat tehdä. Niitähän on siellä peräti kaksi, ihan samalla kirkkomaalla lähekkäin ovat. Toinen, se uudempi kirkko, on harmaasta kivestä tehty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti