maanantai 7. joulukuuta 2020

Arkea: Murehtimisen laaksossa

Elän murehtimisen, ja varmaankin myös masennuksen laaksossa. Siinä taitaa olla paikoin korkeat reunatkin, sillä sieltä tuntuu olevan vaikea nousta ylös. Sielläkin kulkee polku, tai tie, suoraksi tieksikin sanottu, mutta joka siellä laaksossa näyttää mutkittelevalta. Siellä ei näe kauas, aivan lähelle vain, sillä näkymä on todella sumuinen. Ja sekin mitä näkee, tai luulee näkevänsä, näyttää vääristyneeltä. Kun saat ohitettua yhden pelottavan kohdan, on mutkan takana jo toinen. Meidän murehtimisen laaksossa nyt olevien olisi hyvä muistaa, että Jumalamme ja Isämme näkee yhdellä kertaa, yhdellä katseella, koko laakson, koko tien. Siinä ei ole hänelle mitään epäselvää eikä mitään voittamatonta, vaikka meistä saattaa kaikki näyttää sellaiselta. Ja koittaa vielä sekin päivä, kun pilvet väistyvät senkin laakson yltä ja tie näkyy selkeämmin, aurinko ilahduttaa. Ja silläkin laaksopaikalla on loppunsa joskus.




Kun olin etsimässä kuvaa tähän, tuli mieleeni jae, jossa puhutaan avatuista lähteistä laaksojen pohjiin... Lähdevesihän on tunnetusti raikasta. "Minä puhkaisen purot kalliokukkuloihin, lähteet laaksojen pohjiin; minä muutan erämaan vesilammikoiksi ja hietikon hetteiköksi." Jesaja 41:18

Kuva tuleekin tähän juttuun ehkä myöhemmin, kunhan löydän kameran johdon... :) No, nyt on kuvatkin lisätty. Jääkaapin oveen laitoin taannoin tuollaisen tekstilappusen. Ylemmän kuvan maiseman liimasin vihkooni jokin aika sitten.


Hyvää maanantaipäivää ja koko viikkoa sinulle!



10 kommenttia:

  1. Samoin sinulle! Pikkuhiljaa mennään eteenpäin, ja "Isä tietää kyllä, pitää voimat yllä".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, pikkuhiljaa tosiaan on mentävä, eikä suuria itselttään odotettava.

      Poista
  2. Etsi portaat ja yksi porras kerrallaan vieltä ylöspäin pikkuhiljaa. Hyvää päivänjatkoa!

    VastaaPoista
  3. Hyvä teksti ja kuvat! Kyllä ne murehtimisen ja masennuksen laaksot ovat syviä. Mutta onneksi Jumala on korkealla niiden yläpuolella ja hän voi nostaa laaksosta ylös. Hyvä jae tuo, että Jumala puhkaisee lähteet laaksojen pohjiin. Sinne masennuksen laaksoonkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne laaksot yllättävän syviä, vaikka ei aina silmiin siltä näyttäisi. Mutta onneksi virvoitusta voi saada sinnekin!

      Poista
  4. Tuttus on mistä kirjoitit,että olen ollut siellä pimeässä laaksossa viime keväästä
    tähän syksyyn,tuntuu ettei näe eteenpäin mutta Jumala on kanssamme sielläpimeissä ja murheiden laaksossa ja Hän pitää huolen.
    On tosi rohkaiseva teksti teidän jääkaapin ovessa. Hyvää viikon jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä vuosi on ollut raskas, juuri viime kevätpuolelta asti. Kesäaika oli vähän helpompaa välissä. Nyt on tosiaan käytännössä sitä, että pitäisi osata päivä kerrallaan elää, eikä liikaa tähyillä huomisten juttuja, mutta mieltä on vaikea hallita. Tuo jääkaapin oveen laittamani lappunen on hyvänä muistuttajana joka päivä, niin kauan kuin se siinä on. Oikein hyvää viikon jatkoa sinulle! Isä pitää meistä onneksi huolta!

      Poista